United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinulle on suotu vielä vuosi, jonka kuluessa voit taivaassa ja maassa hakea sovintoa, mutta jos vuosi on kulunut etkä ole sieluasi kääntänyt pimeydestä valkeuteen, niin saakoon pimeys saaliinsa ja kolmas kirous on toteutuva suvussamme...
JAARA. Topra, muista kuolematonta sieluasi! Muista ijankaikkista kadotusta! TOPRA-HEIKKI. Joutavia. Kun vaan ihmisille pidämme ajassa puoliamme, kyllä sitten helvetissä pirutkin voitamme. JAARA. Voi, kauhistusta! Tuossa sen nyt näette. Eikö käy uneni toteen? Topra, Topra, pahat henget sinua kahleihinsa kietovat. TOPRA-HEIKKI. Elä minua pelkää. Itse olet katkismuksen kahleissa.
Silloin sukeltaa hän jälleen alas helmillä kaunistettuihin salihinsa." "Ah kuule! tuolta tuonempata kuuluu yksiäänisesti kohisevan kosken kanssa yörastaan ihana ääni; hän laulaa morsiamellensa! rakkauden puhe sulaa suloisissa äänissä erittämättömään yhtyyteen." "Rakastettu Anna! Etköstä tunne autuaita liikutuksia sieluasi läpitse-tunkevan?
Sillä hän ei pelännyt mitään niin kuin sitä hetkeä, jolloin vaimonsa havahtuisi ja virkkoisi väräjävin äänin: eikö minun käsivarteni ole kyllin lämmin sinua luonani pidättääkseen, ja eikö minun henkeni ole kyllin joustava sinun sieluasi syliinsä sulkeakseen? Aivan viime aikoina hän oli tuntenut itsensä levottomaksi pelkästä tuon mahdollisuuden pelosta.
Niin, sillä ethän toki liene eksyttänyt sieluasi siihen luuloon, että minulla olisi rahaa?" kääntyi hän hullunkurisen kohteliaasti peilistä häneen ... "sopimuksemmehan oli, että se saisi jäädä vähitellen maksettavaksi laivalla!"... "En," nauroi Rejer "aikomukseni ei suinkaan ole ollut pinnistää teitä, perämies! senhän näitte kirjeestä!"
Minä en käsitä, kuinka voit vaivata kaunista sieluasi ajattelemalla menneitä aikoja, jatkoi kreivi; oletko ennen tanssinut ruusuilla, jumalallinen Jolantani!... Kaikessa sinä olet ihailtava, mutta eräässä suhteessa en ole koskaan voinut ymmärtää sinua... Kuinka saattoi olla mahdollista, että nainen, jolla on sellaiset ominaisuudet kuin sinulla, voi pysyä monet vuodet sellaisissa oloissa kuin sinä olet ollut?... Oikein sydäntäni kouristaa, kun ajattelen, mitä sinun onkaan täytynyt kärsiä eläessäsi yhdessä sen seikkailijan kanssa... Se oli kurjaa elämää, rakas Jolantani!
Odottaessaan kysyi hän yhtämittaa: »Eikö häntä jo kuulu?» Kun setä tuli ja katseli niitä papereita ja sanoi, että niissä on paljon uutta, aivan uusia aatteita ja aineita kielentutkimukselle, niin sanoi Robert: »Nyt voin minä kuolla rauhassa.» Hanna sanoi kerran: »Et ajattelisi noita tuommosia.» »Mitäs minun sitten pitäisi ajatella?» kysyi Robert kummastuen. »Ajattelisit kuolematonta sieluasi.» Robert sanoi: »Minä elän ainoastaan, jos minun työni elää.» Mamma itki: »Voi, voi, että sinun täytyy näin nuorena kuolla.» Siihen hän taas sanoi: »Enhän minä kuolekaan, jos ei minun työni kuole.» Kun hän jo houraili, niin huusi hän moneen kertaan: »Aatteet elävät, aatteet elävät! iankaikkisesti iankaikkisesti.» Ne olivat hänen viimeiset sanansa.
Pelastusarmeijalla on paljon tätä suurempia huoneita; onpa se vuokrannut tahi ostanut kokonaisia teaatereitakin ja mahdottoman suuria tanssihuoneuksia. Näiden huoneiden seinät ovat täynnä raamatunlauseita, jotka kaikki kehottavat sisälliseen päättäväisyyteen: "Kiiruhda pelastamaan sieluasi!" "Tänään, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämmiänne!" "Jesuksessa on pelastus!" j.n.e.
Te ette pääse tästä linnasta ennenkuin se on sanottu, kulukoon vaikka vuosikausia. KUNINGATAR. Minunko pitäisi sanoa antaumisen sana? DARNLEY. Niin. Kavaltaja! Kavaltajan poika! En tule ikinä iloiseksi ennenkuin samat tuskat leikkelevät sinun sieluasi, jotka nyt leikkaavat mun! Tämä taistelu tulee sekä ankarammaksi että pitemmäksi, kuin olen ajatellut.
Pyhä on sankarin haaveiden hauta, vaikka ei ankarin taistelo auta, sankari murtuvi miekkansa kanssa, pelkuri turtuvi tuskahansa. Kultasiipiset karkelemaan. Multasiipiset multahan maan. Tule nyt kurja tuomiolle! Niinkuin ruumihis rupaisen paimen nyt paloiksi lyöpi, siten sielus synkät pillat sieluasi raadelkohot armotta, alati, aina tuolla Tuonelan tuvilla!