Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Mut kun jo aikaansaatiin sovinnot ja toistaan syleilivät aviot, kun metsän hiljaisuuden rikkoi vain yörastaan laulu takaa kukkulain, niin silloin suloisimmat tuntehet nyt tärvää lapsukaisen tyrskehet. Kas vanha tuttu onhan lapsikin, sen pieneks paarmalinnuks luulisin. Tää liikaa on, sen naapurikin ties, tuo vanha, hermostunut poikamies.
Aaltojen kuohunta kuului vastarannalta, yörastaan liverrys humajavasta metsästä, hiljainen loiske veneitten luota, ja palavan nuotion luota kuului kuorsaus, vaan myöskin hiljainen laulun hyminä. Liisa valvoi vielä, istui makaavan Katrin vieressä, neuloi sukkaa ja lauleli hyräili: »On virran vierevän rannalla minulla mielipaikka; somasti metsä huokuvi, kova on virran valta.
Väkevä koivun tuoksu lemusi viileässä ilmassa. Kaupungista kuului etäistä kärrynjyminää, joka väliin kiihtyi ja väliin hetkiseksi kuoleutui. Muualla oli yön hiljaisuus, ei kuulunut muuta kuin skailettikellon raksahteleva naksutus vahtikopperon seinällä ja yörastaan yksinäiset säveleet jostakin etäältä metsästä. Vikkelin sormin kutoi Viion leski sukkaa.
Vuodet ei voi ikimurhetta lientää, ja lohtua toivo ei tuo. Niinpä nyt vaivaani vaalin, ja hoivaa sulo tuskien auvo se suo. Craigie-Burnin metsä. Yön rauhaan Craigie-Burn jo jää, se aamun iloon herää, mut mulle kevään loisto tää vain murheen syitä kerää. Nään kukkain, lehväin versovan, yörastaan laulut soivat; mut rinnan raskaan vaivahan, oi, mistä saisin hoivat?
Riemulla kuuntelisimme jylhän metsän rinnasta raikuvaa yörastaan rauhaisaa laulun kiherrystä. Simo. Vaan olipa aika visapahka se mies. Jaakko. Eipä unhoita hän käydä haudastakin viinakoppia kurkistamassa. Luulenpa merkitsevän hyvää, kun sen pojan haamun näit. Vaara on kaukana! Kuuluu silloin rusketta majan takana ja vilauksella näkyy outo varjo, joka jälleen katoaa.
Vasta siinä hän sai alempana olevan metsän yli katsellessaan ja yörastaan laulua kuunnellessaan selville, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Olihan se tullut niin äkkiä ja sellaisella voimalla, ettei hän vieläkään oikein ymmärtänyt, kuinka se oli käynyt. Ei hän koskaan ennen ollut tuntenut sellaista tunnetta.
Ja katsos: iltatähti, joka auringon laskun aikana oli kaukana ja paljoa alemmalla kuuta, on nyt lähellä sitä, sen yläpuolella, ja mitä enemmän siihen katsot, sitä kirkkaammalta se loistaa. Tunteekohan se ihmisen katseen? Vaan vait nyt, kuules yörastaan säveleitä; tuo on niin syvää, tuo laulu, niin laajaa; näinköhän tuo on yhden ainoan linnun laulua?
Silloin sukeltaa hän jälleen alas helmillä kaunistettuihin salihinsa." "Ah kuule! tuolta tuonempata kuuluu yksiäänisesti kohisevan kosken kanssa yörastaan ihana ääni; hän laulaa morsiamellensa! rakkauden puhe sulaa suloisissa äänissä erittämättömään yhtyyteen." "Rakastettu Anna! Etköstä tunne autuaita liikutuksia sieluasi läpitse-tunkevan?
"Vai niin? Tuossa saat vielä ja vielä". Autuaina syleilivät rakastuneet toisiansa. Pihlajapuu humisi siihen, ja metsästä kuului yörastaan laulu. "Kas niin, piisaa jo, tämä vielä, ja sitten mennään Marannan luo. Herra Jumala! Kuinka iloiseksi hän nyt tulee!"
Päivän Sana
Muut Etsivät