United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Detlev von Liliencron Käy, atlaskenkä, luottaen sa vaunun hämärään! Jo vaahtoo suista hevosten hei, Johann, lähdetään! Mun olkapäätäin vastahan hän nojaa päänsä raukean nyt pieni kreivitär. Yö katoo korpiin, rämeihin jo verkkaan valkenee. Suoss' untuvistaan hyyppäkin yön härmän puistelee. Kuin uness' eespäin matka saa. kun sinisilmät avajaa taas pieni kreivitär.
Hyveistä saa hän pahan tunnon, Siis ryöstää miesten maineen, kunnon, Kurjiksi orjiks heidät saa. Tuskista vaimon viis hän piittaa, Vie miehen mielen ja vain viittaa, Niin koko huoneen hajoittaa. Hän hirmutöitä kartuttaapi, Pahalla pahan sovittaapi, Rikosten portin avajaa. Kaikille tuottaa kiroustaan Ja joka paikkaan kolkon, mustan Hän vankihuoneen valmistaa.
Siksi häpee aurinkoinen, Luonto, Luojan kuolemaa Surren, kätkee kasvojansa, Povi maankin avajaa Haudan, kätkökammionsa, Työntää tulleet Tuonelaan Ulos vankeudestansa Elämähän uudestaan. Jesus Kristus Elämämme Kävi kuollon taisteluun Kärsiäkseen edestämme: Katso kylkeen avattuun, Synneistäsi surullinen; Esiriippu halkesi: Jesus armo-istuimelle Meille tien nyt aukasi!
Ja Herra poisti synkkyyden, Mi mieltäs kamaloitti, Mi sieluasi painoi, sen Nyt valon oppi voitti; Mik' epätoivoon surkastui, Taas siunattuna kirkastui, Kun elon valkeus koitti. Oi huone, jossa murhe saa Iloita hetken verran, Oi pyhyys, joka avajaa Tien luokse taivaan Herran: Se totuus yhä soikahan, Mi avas meille taivahan Ja isillemme kerran. Keväällä 1879. N:o 311.