Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Sillä valapatto on tyhjempi kuin varjo." "Valansa", sanoi Rautgundis. "Mitä olet vannonut?" Vitiges vaipui vuoteelle ja peitti kasvonsa käsillään. "Mitä hän on vannonut?" kysyi Rautgundis toistamiseen. Silloin puhui Hildebrand lausuen hitaasti joka sanan: "Siitä on muutamia vuosia. "Silloin eräs mies teki keskiyöllä mahtavan liiton neljän ystävänsä kanssa.
Vitiges seisoi liikkumattomana ja katseli heitä. Rautgundis pysähdytti tien mutkassa hevosensa ja katsoi taakseen vielä kerran viittasi hän kädellään ja katosi sitten. Vitiges kuunteli kuin unessa poiskiitävien hevosten kavionkopsetta. Hän kääntyi vasta sitten, kun se oli vaiennut. Mutta hän ei lähtenyt minnekään paikalta. Hän meni tien viereen. Siellä oli suuri, sammaleinen kivi.
Minun täytyi saada nähdä, kuinka lapseni voi täällä laaksossa. Aioin yllättää hänet. Sen vuoksi en tullut taloon portista." "Isä", sanoi Rautgundis vihaisena, "sellaista ei saa unessakaan ajatella. Epäluulosi " "Epäluuloni! En luota kehenkään muuhun kuin itseeni. "Ja ukkosen iskusta ja unestani olen tullut vakuutetuksi siitä, että sinua uhkaa vaara. "Luovu hänestä!
"Enemmän kuin muilla, laatikoittain. Vitiges toi suuret saaliit gepidisodasta." "Sinä olet siis onnellinen." "Olen, isä, mutta en rannerenkaiden vuoksi." "Eikö sinulla ole mitään valittamista? Sano nyt, lapseni! Sano vanhalle isällesi, olipa se mitä tahansa. Hän puoltaa oikeuttasi." Rautgundis seisahtui. "Isä, älä puhu tuollaista.
Onko se ystävyyttä?" "Rautgundis", sanoi tämä levollisesti, "minä kunnioitan sinua enemmän kuin muita naisia. Sen vuoksi vaadin sinulta enemmän kuin muilta." Hildebrand keskeytti hänet sanoen: "Sinä olet tämän kansan kuningatar. "Minä tiedän tarinan eräästä pakanuudenaikaisesta goottikuningattaresta. "Nälkä ja rutto kaatoivat kansaa. "Goottien miekat eivät voittaneet.
Hän aikoi naittaa minut sisarellensa Amalabergalle, tyyringien kuninkaan leskelle, joka tarvitsi miehen apua levottomia naapureitaan, frankkeja vastaan." "Sinä olisit silloin päässyt kuninkaaksi", sanoi Rautgundis loistavin silmin. "Mutta minulle oli Rautgundis rakkaampi kuin kruunu ja kuningatar ja senvuoksi kieltäydyin.
"Sinä olet uskollinen. "Sinä olet taas omani." Huokaisten syvään ja ilosta huudahtaen hän levitti kätensä. Rautgundis lensi hänen syliinsä, ja he itkivät molemmat jälleennäkemisen ilosta. Matasunta, joka oli noussut seisoalleen, meni seinän viereen. Hän pyyhki hitaasti punaiset, irtautuneet kiharansa otsaltaan ja katseli paria, jota akkuna-aukosta tuleva kirkas kuutamo valaisi.
"Länsigoottien kuningas Toletumista on tarjoutunut liittolaiseksesi bysanttilaisia vastaan ja luvannut tyttärensä puolisoksesi. "Valtakunta toivoo, että sinä hyväksyt molemmat ehdotukset. "En tahdo olla itsekkäämpi kuin kansanne jalomielinen tytär Rautgundis, vuoritilallisen lapsi, josta laulajanne jo kertovat teillä ja kujilla.
Hän meni nuorimman goottilaisen palvelijattaren luo, joka istui rivin alapäässä, ja kumartui hänen puoleensa. "Hyvä, Liuta", sanoi hän, "lankasi on tasaista etkä ole tänään katsonut niin usein ovelle kuin tavallisesti. Vaikka", lisäsi hän hymyillen, "turhaapa se olisi ollutkin, sillä ei sieltä Vakis kuitenkaan tulisi." Nuori tyttö punastui. Rautgundis laski kätensä hänen sileälle tukalleen.
Komea emäntä kääntyi silloin arvokkaana ovelle päin ja pani kätensä silmilleen suojellakseen niitä häikäisevältä ilta-auringon loisteelta, joka virtasi sisään avonaisesta ovesta. "Miksi tuot vieraan tänne? "Tiedäthän sinä, ettei isä ole kotona. "Vie hänet vierassaliin. "Hänen paikkansa ei ole minun luonani." "Eiköhän sittenkin, Rautgundis! Täällä, luonasi on paikkani", sanoi vanhus tullen esille.
Päivän Sana
Muut Etsivät