Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Saavuin tänne häntä auttaakseni Jumalan lähettämänä joskin vastoin tahtoani saavuin häntä pelastamaan, vapauttamaan hänet kuninkaallisen vaimonsa häpeällisestä petoksesta ja hänen vihollistensa pahuudesta. "Kiitos, uskollinen Jumala! "En saanut elää yhdessä hänen kanssaan mutta mutta minä Rautgundis pelastan hänet." Pihan toisella puolella oleva rautaportti ratisi.
Ratsu, mies ja vaimo seisahtuivat hetkeksi korkean kiven viereen, jonka ympärille virta muodosti kohisevan pyörteen. Kuu tuli esille. Se valaisi kirkkaasti joen pintaa ja kallion luona olevaa joukkoa. "Siellä ne ovat", huusi Cethegus, jolla oli jousi kädessä. Hän tähtäsi ja ampui. Sähisten pitkä, mustilla sulilla varustettu nuoli lähti lentoon. "Rautgundis", huudahti Vitiges kauhistuneena.
"Hänestä ei tule vaimonsa vuoksi valapattoa." Mutta Vitiges hypähti pystyyn ja tarttui vaimoonsa ikäänkuin tämä aiottaisiin heti riistää häneltä. "Menkää nyt", sanoi Rautgundis miehille. "Jättäkää meidät kahden kesken." Teja kääntyi ovelle päin, Hildebrand vitkasteli. "Mene sinäkin, minä lupaan sinulle", sanoi Rautgundis käsi uurnalla, "lapseni tuhkan kautta: auringon noustessa hän on vapaa."
"Mutta nyt on kuningas kuollut ja minun täytyy alinomaa olla hovissa. Ken tietää, milloin ensi kerran saan levätä näiden pylväiden varjossa ja tämän rauhallisen katon alla." Lyhyin piirtein hän kertoi vaimolleen prefektin kukistumisesta sekä uudesta asemastaan Amalasuntan luona. Rautgundis kuunteli tarkkaavaisesti kertomusta. Sitten hän puristi miehensä kättä.
"Koska meidän täytyy. "Mutta minä kuulen naisen ääntä ja hameiden kahinaa. "Me lähdemme." Vitiges kääntyi oveen päin. Teltan ovella seisoi harmaassa puvussa ja musta harso silmillä hänen vaimonsa Rautgundis painaen pientä marmoriuurnaa rintaansa vasten. Lemmekkään tuskan ja tuskallisen hellä huudahdus ja puolisot syleilivät toisiaan.
"Isä, äiti, isä", huusi poika ja juoksi nuolennopeasti kukkulaa alas ratsastajaa vastaan. Rautgundis oli juuri päässyt kukkulalle. Hänen sydämensä sykki kiivaasti. Hän varjosti kädellään silmänsä nähdäkseen punertavaan iltaruskoon päin. Sitten hän sanoi hiljaisen onnellisuuden kuvastuessa kasvoista: "Hän se todellakin on. Mieheni!"
"Minä tahdon päästä vapaaksi ja lähteä kanssasi." "Hänen kanssaan hän lähtee", huusi Matasunta mennen heidän tielleen. "Vitiges hyvästi mene! "Mutta sano vielä kerran, että annat minulle anteeksi." "Sinulleko anteeksi", huusi Rautgundis. "Ei koskaan! "Hän on syössyt valtakuntamme perikatoon. "Hän on pettänyt sinut. "Vilja-aittojasi ei polttanut taivaan salama, vaan hänen kätensä."
"Miksikö olen tänne tullut? "Näetkö, viime vuonna putosi sonnini Firn-Jochilta ja kuoli. Olen tullut täältä etelästä ostamaan uutta sonnia." Nyt ei Rautgundis voinut enää hillitä itseään. Hän heittäytyi vanhuksen rinnoille ja sanoi: "Etkö ole löytänyt sonnia lähempää kuin täältä?
"Vuoriniityllä kasvaneet heinät, jotka renkimme niittivät, hän vedätti yöllä omaan latoonsa eikä tahdo antaa niitä takaisin", sanoi Rautgundis. "Kyllä kai hän ne takaisin antaa", sanoi Vitiges levollisesti juoden viiniään. "Niin minäkin luulen", sanoi Atalvin vilkkaasti. "Ja jollei hän anna niitä hyvällä niin sen parempi minusta!
Tässä on leipää ja lihaa." "Pitäisikö minun syödä, kun hän näkee nälkää?" "Sinä menehdyt. "Mitä sinä mietit koko illan?" "Mitäkö mietin", toisti Rautgundis katsellen ulos. "Muistelen häntä. "Muistelen, miten lukemattomia kertoja istuimme kauniin talomme edustalla pylväskäytävässä, kun suihkulähde lorisi puutarhassa, heinäsirkat sirisivät ruohikossa ja viileä yötuuli hiveli hänen rakasta päätään.
Päivän Sana
Muut Etsivät