Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Hän otti raskaan avaimen takkinsa sisältä. "Suojele sitä hyvin, Matasunta. Se on viimeinen aarteeni." "Minä kiitän sinua, Vitiges kuningas Vitiges " korjasi hän ja tarttui avaimeen, mutta hänen kätensä vapisi. Avain putosi. "Mikä sinun on", kysyi kuningas painaen avaimen hänen oikeaan käteensä . Matasunta pisti sen valkosilkkisen alusvaippansa vyöhön . "Sinähän vapiset.
"Minä rakastan vain ! Ei koskaan." "Sinut täytyy siis pakolla taivuttaa." Matasunta naurahti. "Minutko pakolla taivuttaa?" "Niin juuri, pakolla." "Toinen ehto on: Vangin on täytettävä tämä nimen paikka goottien aarrelinnan nimi ja allekirjoitettava tämä selitys. "Hän kieltäytyy niin itsepintaisesti, että minua alkaa suututtaa.
"Sinä, kreivi Teja, pidät järjestystä leirissä siksi kunnes palaan. "Mutta sinä, Hildebrand", huusi hän kovalla äänellä, "ratsastat Ravennan porteille ja käsket avaamaan ne. "Heidän pyyntönsä on täytetty. Tänä iltana me saavumme kaupunkiin: kuningas Vitiges ja kuningatar Matasunta." Hän lausui nämä sanat niin voimakkaasti ja juhlallisesti, että koko sotajoukko kuunteli niitä henkeä pidättäen.
"Mikä sinun on, Aspa? Nouse ylös", sanoi Matasunta ihmeissään. "Oi, hallitsijattareni", änkytti tämä, "mies ei ole gallialainen. "Hän on kansani poika. "Hän palvelee käärmejumalia. "Näetkö hänen ruskean ihonsa kaulan alapuolella? "Ruskea kuin Aspa, ja täällä täällä on kirjoitus. Hänen rintaansa on piirretty kirjoitusmerkkejä, kotimaani pyhää salakirjoitusta", huudahti hän riemuissaan.
Useita päiviä kului, ennenkuin Matasunta tointui kuumehoureistaan. Hän ei välittänyt vähääkään ulkomaailmasta eikä niistä suurista tapahtumista, joita parhaallaan valmisteltiin. Hän ei näyttänyt olevan tietoinen muusta kuin omasta kamalasta rikoksestaan.
Matasunta painoi katseensa alas ja oli yhä vaiti. Näin kaunis ei hän ollut koskaan ollut. "Tahdotko sinä kieltää totuuden? Oletko sinä pelkuri, amelungien tytär?" Ylpeästi tyttö kohotti katseensa. "En ole pelkuri enkä kiellä totuutta. Niin, minä rakastan." "Ketä, onneton?" "Sitä ei Jumalakaan saa minua ilmaisemaan." Hän näytti niin päättäväiseltä, ettei Amalasunta yrittänytkään enää urkkia.
Matasunta peräytyi hiukan ja pani oikean kätensä leveälle kultavyölle, joka kiinnitti hänen valkoista alusvaippaansa. "Minunko pitäisi paeta", sanoi hän. "Minne minä pakenisin?" "Yli meren! Yli alppien! Vapauteen! Vapauttasi uhataan." "Te yksin sitä uhkaatte." "En minä enää! Enkä minä enää voi suojellakaan sinua.
"Sellaisia silmiä kuin noilla germaaneilla on, sekä miehillä että naisilla, en ole koskaan nähnyt", virkkoi Prokopius. Matasunta oli sillä välin tullut ilmoittamatta puolisonsa luo.
Kiljaisten tämä vaipui maahan. Italialaiset hyökkäsivät hänen päälleen. "Erottakaa tappelijat! Auttakaa miesparkaa", huusi Matasunta sotilaille, jotka nyt saapuivat paikalle gallialaisen pöydän luota, "minä, kuningatar, käsken".
"Hyvä on", sanoi hän, "tyttäreni ei ole tavallinen olento. Senvuoksi vaadinkin sinulta tavatonta. Uhraa kaikkesi korkeimmalle hyvälle." "Uhraan kyllä, äiti. Sydämessäni asuu ylpeä unelma. Se on korkein hyväni. Sille tahdon minä uhrata." "Matasunta", sanoi hallitsijatar. "Puheesi on epäkuninkaallista. Katso, sinulle on Jumala antanut ylevämmän ruumiin ja sielun kauneuden kuin tuhansille muille.
Päivän Sana
Muut Etsivät