Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Mutta nyt", virkkoi Teja, "on hänen sekä amelungien aarteen vielä kerran noustava ylös syvyydestä. "Kun olemme saaneet aarteet ihmisten ilmoille, niin sitten kuljetamme huolellisesti ja varovaisesti rakkaan sankarimme ruumiin.
"Amelungien suku on noussut kunniakkaasti kuin aurinko, kauan on sen kirkkain tähti, Teoderik, loistanut, mutta häpeällisesti on suku sammunut Teodahadiin. "Ylös, goottien kansa! Sinä olet vapaa! Valitse vapaasti itsellesi oikea kuningas, joka vie sinut voittoon ja kunniaan. "Valtaistuimesi on tyhjä. Kansani, minä kutsun sinut kuninkaanvaaliin!"
"Tusciassa asuu Amalasuntan serkku, ruhtinas Teodahad, rikas tilanomistaja." "Aivan oikein. Amelungien suvun viimeinen miespuolinen jäsen, eikö niin?" "Viimeinen.
Kannella oleva väki huusi heille, että he kestäisivät vielä vähän aikaa ja pian jo olikin aika seisahtui kaksisoutuisen aluksen kylki gondolin luo, joka upposi heti, kun nuori pari oli saatu pelastetuksi laivaan alemman airokerroksen luukusta. Alus oli pieni goottilainen vartiolaiva. Pystyssä oleva kultainen jalopeura, amelungien vaakuna, loisti sen sinisessä lipussa.
Tiedätkö, herttua Thulun, kenen edessä seisot?" "Amelungien tyttären, amelungien, joiden lasta rakastan, vaikkakin hän tekee erehdyksiä ja rikoksia." "Kapinoitsija", huusi Amalasunta nousten majesteetillisesti seisoalleen, "kuninkaasi on edessäsi." Mutta Thulun hymyili ja sanoi: "Tekisit viisaimmin, Amalasunta, jos vaikenisit siitä seikasta.
Hän otti harpun, jonka Adalgot oli laskenut maahan, ja lauloi katsellen merelle, jolle yön varjot nopeasti ilmestyivät. Tähdet näkyivät jo. Hän lauloi: "Sammunut on kirkas palo tähdet amelungien. Sotakilpes', Didrik jalo, jo särkynyt on viimein. Raukka voittaa jalo horjuu uskollisuus herpautuu. Konnan eessä sankar' sortuu. Gooteill' hauta avautuu.
"Amelungien tytär minä tiedän, että sinut saattoi häneen liittymään valtakunnan hätä eikä rakkaus." "Mutta sinä olet joka tapauksessa goottien kuningatar, hänen kuningattarensa, vaikket sinä häntä rakastakaan. Hänen valtakuntansa ja hänen menestyksensä on sinunkin harrastustesi esineenä." Matasunta tarttui vuoteen laitaan. "Siinä uskossa ovat goottilaiset kerjäläisetkin", huokasi hän.
Hänen hohtavan valkoisissa käsivarsissaan oli kaksi leveää, kultaista rannerengasta sukukoruja amelungien aarreaitasta. Niihin oli sommiteltu käärmeitä viheriäisistä smaragdeista. Ihaillen katseli Aspa hallitsijatartaan, kun tämä meni marmoriin upotetun metallipeilin ääreen sukimaan kultakammalla tukkaansa. "Sinä olet kaunis! Yliluonnollisen kaunis kuin Astarot, rakkaudenjumalatar.
Ottamalla huomioon hänen suuren puolueensa ei amelungien tyttäreltä, kuningattarelta, voitu salata valtakunnan ja sen sotajoukkojen tilaa. Kreivi Grippa ilmaisi hänelle kaikki, mitä itse tiesi. Tärkeimmissä tapauksissa hän oli tavallisesti itse läsnä niissä neuvotteluissa, joita pidettiin kuninkaan huoneissa.
Matasunta painoi katseensa alas ja oli yhä vaiti. Näin kaunis ei hän ollut koskaan ollut. "Tahdotko sinä kieltää totuuden? Oletko sinä pelkuri, amelungien tytär?" Ylpeästi tyttö kohotti katseensa. "En ole pelkuri enkä kiellä totuutta. Niin, minä rakastan." "Ketä, onneton?" "Sitä ei Jumalakaan saa minua ilmaisemaan." Hän näytti niin päättäväiseltä, ettei Amalasunta yrittänytkään enää urkkia.
Päivän Sana
Muut Etsivät