United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gootit riensivät taistelevien luo, mutta ennenkuin he ehtivät paikalle, hyppäsi silmänkääntäjä, joka oli hetkeksi saanut viholliset kimpustaan, miesten yli pois kihermästä ja riensi ponnistaen viimeiset voimansa suoraan naisia kohti. Italialaiset, joita harvalukuiset gootit eivät saaneet pidätetyksi, karkasivat jäljestä. Minkä näköinen hän oli? Hänen gallialainen tunikkansa oli repaleina.
Gallialainen aikoi nousta, mutta samassa silmänräpäyksessä onnettomat langat kiertyivät hänen ympärilleen, ja kun hän vain yritti liikkua, takertuivat ne yhä kireämmin hänen käsiinsä ja jalkoihinsa. Samalla kolmikärjen piikit kaiken aikaa pitelivät häntä maassa. Kerran hän vielä kokosi voimansa, nojasi kyynärpäihinsä ja koetti nousta, mutta turhaan!
Mutta Vinitius karkasi ylös, painoi kädet ohimoilleen ja rupesi puhumaan kiireesti kuten ihminen, joka on sairas ja joka ei huoli mistään: "Ei, ei!... En välitä hänestä! enempää kuin muistakaan!... Kiitos vain, mutta en minä tahdo häntä! Lähdenpä etsimään kaupungille. Käskepä antaa minulle gallialainen viitta päähineineen.
Eräs gallialainen kansa, allobrogilaiset, oli myöskin retkeä estääkseen varustanut aseellisella väellä soveliaat paikat. Mutta kun viholliset tapansa mukaan yöksi vetäytyivät pois, anasti Hannibal heidän asemansa.
Temppelin varjosta tuli nopeasti esille mies. Tämä oli Dolios, joka antoi hänelle merkin silmäillen varovasti ympärilleen. Nopeasti ruhtinatar meni hänen luokseen ja seurasi häntä kulman ympäri. Siellä oli Cassiodoruksen tuttu gallialainen matkavaunu, mukava ja siro carruca, jonka kaikilla neljällä sivulla oli hienoilla puuveistoksilla koristetut, syrjälle vedettävät ristikkoluukut.
Hänen vastustajakseen ilmaantui Calendio, joka retiariuksena oli yhtä kuuluisa. Katselijain kesken ruvettiin jo lyömään vetoa: "Viisisataa sestertsiä! Gallialainen voittaa!" "Viisisataa! Calendio voittaa!" "Kautta Herkuleksen! Tuhat!" "Kaksi tuhatta!" Päästyään keskelle arenaa rupesi gallialainen huiskimaan miekallaan, kumartelemaan ja tarkasti katselemaan kypäränsä aukosta.
Hän on hukassa, tuo kopea." "Amen", sanoi Silverius. "Niin kukistukoon jokainen, joka maallisten etujen vuoksi ryhtyy vastustamaan pyhää Pietaria. Huomenna, neljännellä hetkellä, lähdemme matkalle." Mutta pyhä isä erehtyi. Tuo kopea mies ei joutunut tällä kertaa perikatoon. Cethegus oli heti rientänyt kotiinsa, jossa gallialainen matkavaunu jo odotti häntä.
"'Karttuneen häpeän, puutteen, epätoivon ja mielettömyyden taakan alla tulin tähän konttoriin elikkä niinkuin meidän vilkas naapuri, Gallialainen, sanoisi, byroosen sen firman palvelukseen, jota nimellisesti Wickfield ja Heep johdattavat, mutta jota todella Heep yksin hallitsee. Heep ja ainoastaan Heep on päävipu tässä koneessa. Heep ja ainoastaan Heep on väärentäjä ja pettäjä'".
Kuningas kyseli sitä itseltään eikä voinut sitä ymmärtää. Arvon herrat, hänen oma verensä se oli, joka heltyi ja haastoi hänessä, sama rakkaus, jota hän ennen oli tuntenut sisartaan Valkokukkaa kohtaan. Illalla, kun ateria oli syöty, astui gallialainen laulaja, joka oli mestari alallaan, kokoontuneiden paroonien piiriin ja esitti laulun harpun säestyksellä.
Pian oli kamppailu taas täydessä vauhdissa, ja miesten liikkeet olivat niin sirot ja täsmälliset, että olisi luullut heidän tahtovan vain näyttää taitoaan eikä suinkaan kamppailevan elämästä ja kuolemasta. Kaksi kertaa gallialainen vielä vältti verkon ansan ja vetäytyi arenan syrjälle, mutta silloin ne katselijat, jotka kuuluivat vastapuolueeseen ja jotka eivät tahtoneet, että hän pääsisi lepäämään, rupesivat huutamaan: "jatka!" Gallialainen totteli ja jatkoi taistelua.