United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuningas Vitiges oli nyt hovilaisten seuraamana noutanut kuningattaren. Tänään aiottiin pitää hyvin tärkeä sotaneuvottelu kuninkaan teltassa. Tieto oli tullut viimeisten apujoukkojen saapumisesta, ja Guntariksen ja Hildebadin odotettiin myös palaavan ja tuovan vastauksen Belisariukselle tehtyyn rauhanehdotukseen. "Tärkeä päivä", sanoi Vitiges kuningattarelle. "Rukoile taivaalta rauhaa."
Sieltä tuli pian torille Torismut ja kuusi torvensoittajaa, bandalarius Visand, joka kantoi goottien sinistä kuninkaanlippua, kuningas herttua Guntariksen ja kreivi Tejan välissä sekä sen lisäksi kymmenkunta päällikköä ja ratsumiestä. Melkein kaikki olivat aseettomia. Vain Teja piti esillä leveätä, pelättyä kirvestään.
Hildebadin, Guntariksen ja Tejan jalkaväki oli nyt ehtinyt taistelukentälle. Bysanttilaiset huomasivat, että heidän asemansa oli joka paikassa huono. He pitivät vastarintaa mahdottomana ja riensivät aivan epäjärjestyksessä takaisin leiriin. He olisivatkin saapuneet sinne hyvissä ajoin ennen vihollista, ellei odottamaton este olisi sulkenut kaikkia teitä.
Mutta toivoessaan päästä taistelun tuoksinaan etsimään unohdusta ei hän silti unohtanut kuninkaan velvollisuuksia, vaan lähetti herttua Guntariksen ja Hildebadin Belisariuksen luo tarjoamaan tälle hyvin edullisia rauhanehtoja.
Goottisankarit eivät halunneet väistyä solaan kuninkaan taakse. He pysähtyivät ulkopuolelle. Cethegus saavutti ensin Guntariksen. Herttuan heittokeihäs murtui Cetheguksen kilpeen ja tämä pisti omansa Guntariksen vatsaan. Keihäs katkesi haavaan. Ravennan kreivi Grippa aikoi kostaa völsungin puolesta.
Sydämensä sisimmässä sopukassa ei kuningas kuitenkaan ollut niin huoleton alkavan, kauan valmistellun taistelun päättymisestä. Häntä huolestutti ratsuväen puute. Suurin osa hänen ratsumiehistään oli Guntariksen ja Grippan joukoissa. Kuninkaalla ei ollut Narseksen urhoollisille longobardeille lukumäärältään vertaista vastustajaa.
Näiden jäljessä kulki muutamia ylhäisiä goottinaisia. Matasuntan, morsiamen tai nuoren rouvan vieressä kulkivat herttua Guntariksen puoliso Teudigoto ja Grippan tytär Hildiko. Viimeisinä kulkivat ylhäisimmät ravennalaisnaiset. Morsiuskammion kynnyksellä lausui Matasunta saattajilleen jäähyväiset lahjoittaen neitosille huntunsa ja rouville vyönsä.
He toivoivat saavansa pian työnsä suoritetuksi ja pääsevänsä vielä taistelemaan Rooman edustalla. Sillä välin, kun kuningas Hildebrandin, Guntariksen ja Markjan avulla järjesti joukot leirin sisäpuolella, lähti Belisarius aamun koittaessa ulos tiburtisesta portista mukanaan osa henkivartijoitaan.
"Apujoukot ovat saapuneet ja tärkeitä tietoja etelästä", sanoi kreivi Torismut. "Kreivi Visand saapui juuri herttua Guntariksen lähettiläänä. "Tule heti takaisin. Taistelu alkaa kohta." "Lähde pian takaisin leiriin", sanoi Licinius Cethegukselle, "toinen sotajoukko on saapunut." "Onko Areobindoskin tullut?" "Ei, herra", huudahti Syphax, "keisarinna on äkkiä kuollut. Päällikkönä on Narses.
Hän ei ruvennut minkään erityisen leirin päälliköksi, vaan pidätti itselleen ylipäällikkyyden määräten kuuden muun leirin päälliköiksi Hildebrandin, Totilan, Hildebadin, Tejan, Guntariksen ja Gripan.