United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varrottu vieras tuskin näyttäytyy, kun kohta jo on kuni veikko, antaa kättä ja suuta ja syvään luo sydämeeni silmäns säihkyvät, ett' en saa edes pienintä peittää. Kuinkapa päättyvi tää, jos kuukaudet tätä kestää. Näin hän mietti, ei ääneen paljoakaan, osa suurin lens kera huokausten kukantuoksuna pois sekä haihtui.
Kai tiesit, kun saavuit sa taistelohon: väkevämmän on ens isku, se kuuluu mulle!» Käpälänsä hän nostaa jo hirmuisen, toki eelle sen uron ehtivi raikuva rauta, tuli tutkaimesta sen leimuaa, pedon tavoittaa, ei enää voima sen auta, alas kuiluun jo vierii sen pärskyvä pää; näin päättyvi tää, oli Horna hirviön hauta. Ah, ei!
"En surre ma vaimoa, lapsiakaan, Miel' etsi nyt korkeammanki; He käyköhöt mieroa astelemaan Mut keisari, keisari vanki! "Suo mulle sa palvelus viimeinen: Jos kaikki nyt päättyvi vaiva, Vie Ranskahan ruumis raukeinen, Kotimaahan hautani kaiva. "Ja arkkuun laske sa rinnallein Tää merkkini urhontyölle; Pane myöskin pyssyni vierellein, Ja miekkani solmia vyölle.
Ja kun päättyvi kerran Tämä elo, nimeen Herran, Vajavainen, tukalainen, tämä vähä ajan vaihe; Elo toinen, parempainen, Jumal' anna taivahassa, Muuttumaton, puuttumaton ilo enkelien kanssa. Laulu, olut ja viina.
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheesen ja kullakin on kellonsa pohjass' sydämen; kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa. Virta venhettä vie. Mihin päättyvi tie? Niin synkehinä synnit ne uhkaa. Hetken hehkuvi mies, sitten tummuvi lies, jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa. Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin ja poika perii kehdossa synnit isänkin ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa.
Mitä kerrotte pilvistä kuun kultajuovat? »Ett' immet jo Salliman anteheks suovat.» Mitä virkat sa viitojen, lehtojen tuoksu? »Jo että sun päättyvi päiväsi juoksu.» Ja Kukkian kuusten ja koivujen humu? »Sun että jo häipyvi silmies sumu.» »Taas saat elon nähdä kuin kehdossa kerran, näin tuntea itsesi, tuntea Herran.»
Vihdoin saarna päättyvi, he kotiin lähtevät. Vielä kellot kaikuen hyvästin jättävät. Ja äiti kera lapsensa Kotihin kulkee kirkosta. Mutt' väsynyt on pienonen, On tautiin kääntynyt. Taasen kellot kaikuen kutsuvat kirkollen, Taasen kansaa tulvaileepi Herran huoneesen. Mut ensin kansa pysähtää Luo haudan pienen, viivähtää, Miss' arkku pieni lasketaan Maan mustaan povehen.
Mistä?» »Ma tiedän vain matkani pään, kun joutanut muuta ma en kysymään, ma tehtävän sain, polun äärettömän, näet kirkkautta kohti mun kiirehtävän.» »Ja matkasi milloin jo alkanut on?» »Ajan aamussa uskoin jo aurinkohon!» »Siis päivänkö linnoihin päättyvi ties?» »Niin totta kuin oon pyhän auringon mies! En tahdo, en voi epäonnistua! Ma tiedän, mun viestini turvaa mua, se on hyvä, se on hyvä!
Menen sieluni sisälle, oman rinnan onkaloihin, löydän luottehen lujimman, jolla torjun turmat kaikki. »Lähemmä, Jumala, sua!» »Lähemmä, Jumala, sua!» Uppoo linnamme uiva. Maailma hukkuu, katoo kaikki jo kuiva. »Lähemmä, Jumala, sua!» Aukee allamme syvyys, laulumme lakkaa, päättyvi pahuus ja hyvyys.
Mihin päättyvi tie? Virta venhettä vie. Koko maailma mun purressani läilyy. Meri ääretön, o! Etkö joudukin jo, suur' suvantoni, jossa pilvet päilyy. Ois aika maata sunkin jo, suuri maailma, ja vanhan valkopääsi jo lepoon laskea. Katso, kuinka kuolon varjot häilyy. Virta venhettä vie. Mihin päättyvi tie? Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.