Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Selman aamuhuntu poista Rusoposkilta; Katso silmäns ujot päilyy, Katso tumma tukkans häilyy Tuulen omana. Seuraa salaan paennutta, Lehdon majaan joutunutta Hädän huutaissa. Katso kuin hän pienosille Hymyy, tarjoo sairahille Lohdutustansa. Taivaan siinto luonnontöissä! Enkelhaamu eliköissä, Ihmismuoto sä! Kuolevaa vaan kaunistatko? Itketkö ja muhoatko Jjäisyydessä?
Rivistä riviin riemu myrskyää, niin urhot sorjaa tuota tervehtää. Sijalla taiston seisoin. Tyyntä on miss' äsken viha riehui, rauha päilyy; nyt unta maattiin kummull' ottelon, sit' unta, joka ajan säiltä säilyy; jos valvoi ken, ol' ystävä vain tuo, jok' ystävän jäi nukkunehen luo.
Jo samana päivänä, jolloin kirjoitin uskovani, että me miehet sittekin ylinnä rakastamme hyvää naista, näin minä hänet, jota nyt rakastan. Opin silloin ymmärtämään, että me myöskin sangen herkästi lemmimme sellaista, joka on kuuma ja kiihoittava kuin neste, joka lasissa päilyy. Nyt minä rakastan sinua, rakastan, vaikka tunnen että sinä perikatoani joudutat.
Oi, neiti, eihän huolta, On vanha määrä näin; Se laskee edestä tuolta Ja palaa takaapäin. Rinnallasi loistain päilyy Tricolor ja julistaa: Vapaana tää sydän säilyy, Orjuuteen et sitä saa! Kuningatar Maria, maltas, Maria Neljäs lemmessäin: Kaikki edeltäjät valtas Pantiin pois vain peräkkäin.
Hän on nyt varma siitä, ettei myrsky tänään verkkoja vie ja siksi on hänen katseensa tasainen ja tyyni. Sillä välin uurtaa tuuli ryppyjä ja syviä vakoja hänen päivettyneille poskillensa, uurtaa niitä hiljaa, mutta varmasti. Tytönkin silmissä päilyy jo vakavamielinen syvyys, vaikka hän on vasta siinä iässä, jossa mantereen lapsi ei vielä vakavia mietteitä mieti eikä murheista mitään tiedä.
Toivon keskiyössä ma Hyvää yötä rauhaa. Kuiskan: nuku makeesti, Kultain, pois kun lähden, Riemuelkoon syömmesi, Lemmest' unta nähden; Minun näyttää maatessa: Uskon sulle vannon ma. Kevääntulo. Jo kevät joutui! Kaste se päilyy, Taivahan kansi Sininen on. Kultaset tertut Raidoissa häilyy, Niittymme loistaa, On lumeton. Aallot ne kiikkuu, Ja purot liikkuu, Tuulonen huiskaa, Lemmetär kuiskaa.
Mutta minun muistossani päilyy hän kuitenkin aivan toisenlaisena: pieni, käyristynyt, valkotukkainen ukkonen, jolla oli suuri punanen nenä. Muistan hänet sangen hyvin eräiltä päivällisiltä Björkbodassa.
Impi hiljaa huoahtaa, suut suuteloihin untuu. Rannan laine läikähtää, yön tuuli lämmin tuntuu. Akkunat Abarman linnan Vienan veessä päilyy. Pursi pieni soutaa pois, kuun kultasillat häilyy. Tuotu linnaan kuninkaan on muukalaista kaksi. Nähty Vienan viidakoiss' on heidät liikkuvaksi. Surma muukalaiselle! se Perman maass' on laki. Marras-uhrin kuolema on eessä kummallaki.
Hänen kasvoillansa päilyy aina suloinen lumousvoima ja luottamus. Mikä ilo ei olisi lisäytynyt hänen ilostansa? Mikä otsa ei kirkastuisi hänen hymystänsä? Mikä viha voisi vastustaa hänen kyyneleitänsä? Virginia palaa paljon viisaampana kuin te olette.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin, ja kaikkoo talvi tuittupää; sulo taivas siintää, ja pilvet poutii, veet kirkkaat rinteiltä syöksähtää. Säde vuorten huipuilla illoin valvoo, meri päilyy hohteess' aamukoin; koko luonto riemuiten päivää palvoo, ma omaa Bellaani jumaloin.
Päivän Sana
Muut Etsivät