United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä melu tempasi mylady'n ilostansa, ikäänkuin myrsky herättää meitä ihanasta unesta; hän vaaleni ja riensi ikkunaan, jolla välin rouva Bonacieux vapisten nousi istuimeltaan ja piteli sen selkämyksestä kiini, estääksensä itseänsä kaatumasta. Vielä ei mitään näkynyt; kuului vaan nelistämistä, joka yhä läheni. Oi, Jumalani! huusi rouva Bonacieux, mitä meteliä se on?
Ei löytynyt siis ketään, joka ystävällisellä sanalla olisi lievittänyt sitä tuskaa, kun esine hänen suurimmasta ilostansa nyt oli vaikuttanut. Kauan oli Elsa istunut ja itkenyt, kun hellä miehen ääni hänen takanaan lausui seuraavat sanat: "Mitä varten itket niin kovin lapseni?" Pelästyneenä katsoi metsän tyttö ylös. Siinä seisoi mies puettuna mustiin vaatteisin. Hän katsoi ystävällisesti lapseen.
Viidenkahdeksatta talven lumet, Joit' ei kesä sulaa, peitti päätä. Yks jäi hälle vielä entisestä Ilostansa: usko Jumalaansa, Jolta onnetuus ja onni tulee. Nyt hän asui toisen kartanossa, Soppikulu, syrjään syösty kylky, Pitäjäänsä armoill' elätelty.
Joka muitten hyväksi luopuu jostakin ilostansa, saapi usein sellaista hyvää, mikä oikein on kallis-arvoista hän saa rauhaa. Oo, jospa minä sitä tuntisin, milloin päivät hiljaisina aaltoina yksitoikkoisesti, mutta tyvenesti edelleen vierivät, vieden minua aina lähemmäksi rauhan rantaa, silloin olisi joka päivä siunattu!
Hänen kasvoillansa päilyy aina suloinen lumousvoima ja luottamus. Mikä ilo ei olisi lisäytynyt hänen ilostansa? Mikä otsa ei kirkastuisi hänen hymystänsä? Mikä viha voisi vastustaa hänen kyyneleitänsä? Virginia palaa paljon viisaampana kuin te olette.
Mutta ylähäällä vuorten kukkuloilla Päilyi vaisu, kaino valkeuden kaari, Kuni koite pyhä, kuni pohjan tulet Seppelinä talven taivahalla päilyy. Mutta kelle suotiin asunnoksi Tieno ihmeellinen? Kuinka rakennellaan Kesä-yöseen himmeässä maassa? Tahi onko asujaamista se tyhjä? Eihän ole tyhjä ihanainen saari Asujaimista ja heidän ilostansa, Onnestansa sini-vuorel kaltevalla.
"Lapset eivät osaa peittää välinpitämättömyyttänsä", ajatteli Henrik kadottaen osan ilostansa ja rupesi heti tutkimaan olivatko nuo aikaihmisetkin hänelle vaan kohteliaat, vai todella ystävälliset niinkuin näyttivät.