United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me kansa Suomen aamukoin, Sen toiveiden, sen taisteloin Ens innostuksen kansa! Miks mieliämme lämmittää Niin ihanasti päivä tää? Mi taika mukanansa? Nyt juhlanhetki meillä on, Mi tyynti, saatti lepohon Jo taisteloinkin vimman. Ne mielt' ei häiritä nyt saa: Nyt juhlaa viettää Suomenmaa Poikansa parahimman. Kuin moni, mielin uljahin, Riens eestä valon rivihin, Löi iskun, eikä harhaan!
En milloinkaan. Kun katson Mikon vakaviin silmiin, tuntuu se minusta kuin näkisin aamukoin. Kun olen sinua lähellä tunnen rinnassani ahdistusta ja kammoa. Kaapon silmät välähti. No onnea sitten, lausui hän naurulla, joka ei ennustanut mitään hyvää. Lepän latvaanko teidän on aikomus rakentaa talonne? Tämän sanottua meni hän istumaan lähellä olevalle mättäälle. Katri vaipui syviin ajatuksiin.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin, ja kaikkoo talvi tuittupää; sulo taivas siintää, ja pilvet poutii, veet kirkkaat rinteiltä syöksähtää. Säde vuorten huipuilla illoin valvoo, meri päilyy hohteess' aamukoin; koko luonto riemuiten päivää palvoo, ma omaa Bellaani jumaloin.
Ja taas kun aamukoin hän näki koittamassa, Sulattain Pohjan jäät sovittain kyyneleet, Niin silloin riemun loi väessä urhoisassa, Ja toivon ikuisen vihannat seppeleet. Jaloksi tunsi hän tän kansan vaivoinensa, Jaloksi silloinkin, kun myrskyt raivosi! Ja murtumatoin on, sen ties' hän, Suomen kansa, Ja siitä ylpeillen, iloissaan lauleli!
Alppilan tieltä vuoren alta kuului iloisia miesten ja naisten ääniä, kuului miehekäs bassokin ja laulua. Hanna lähti laskeutumaan kallioita myöten toiselle tielle, joka vei lahden ympäri kaupunkiin, ja näki tuon tuostakin kirkon ristin kimmeltävän yhä kirkastuvan aamukoin valossa. Ei hän tahdo moittia ketään, ei olla kenellekään katkera. Hänen täytyy joutua kotiin, ennenkuin äiti herää.
Mut parvekkeella tornin yösynkkä peikko on, hän jäykkä on kuin patsas ja liikkumaton, vait kellon nuoraa kuorii ja katsoo uhkapäin ajan aallokkomerta, mi alla hyökyy hyrskähtäin. Se velloo väliin väikkyin, ei väliin päivää näy, mut aavain koko piiri jos yöhön kerran käy, ja tyrskyihin murtuu jo viime laulu noin, mi tietäjätä tuuti ja unelmat toi aamukoin,