Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
POIKA. Sitten ovat kaikki vannojat ja valehtelijat aika houkkoja; sillä vannojia ja valehtelijoita on yltäkyllin voittamaan kaikki kunnon ihmiset, jopa hirttämäänkin heidät. LADY MACDUFF. Jumal' auttakoon sua, pikku hupsua! Mut mistä nyt saat isän? POIKA. Jos hän olisi kuollut, niin sinä itkisit häntä; ja jos et sitä tekisi, niin varmaankin saisin pian toisen isän.
Sitä kyllä teet, Mut Herra Jumal' on sua vahvempi, Hän lähetti mun suojelemaan lasta. *Musta*. Sit' et voi. *Valkea*.
Kun hän kääntyi noustakseen hevosensa selkään, läheni suurimestari häntä, ikäänkuin korjatakseen jotakin hänen kauluksessaan, ja kuiskasi: "pelkuri ja narri! Rohkaise mielesi ja taistele urhoollisesti; muuten, Jumal' auta, vaikka pääsisitkin häntä pakoon, et pääse *minua*!"
Muutamana sunnuntaina kirkosta päästyä näki hän, kylän kautta astuessaan, erään talon edustalla istuvan vanhan vaimon, jonka kädet olivat ristissä ja jonka pää vapisi; hän sanoi ystävällisesti: "Hyvää päivää! Auringon paisteessa on teidän hyvä istua, eikö niin?" "Jumal' antakoon, on kyllä, vieras kulta," vastasi tämä, päätänsä nykytellen. Opettaja jäi seisomaan.
Kolonnat olivat järjestetyt yhteistä rukousta pitämään. Soittokunta soitti tuon juhlallisen virren "Meidän linnam' on Jumal taivaast", ja kun rummut jokaisen värsyn perästä päristivät säestyksen, koski jokaiseen tämän pyhän toimituksen juhlallisuus. Varsinkin oli Kyösti, joka ei milloinkaan ennen ollut nähnyt eikä kuullut semmoista, syvästi liikutettu.
Jos nyt puhelemme, jos nyt pidämme kokouksia, niin sanovat että me muka puuhailemme yhdessä tuumin kapinannostajain kanssa. JETTER. Niin, jokainen kohdastaan ajattelee näin ikään: mitäpä sinä nenääs' ensin esiin? Siitä kaulavarsi ei ole kovin kaukana, jumal' avita! RAKENNUSMESTARI. Minua huolestuttaa, kun roistoväki alkaa mellastaa, tuo joukko, joll' ei ole mitään mitä kadottaa.
Me läksimme molemmat niiden perästä ja jouduimme jo ennen niitä pirttiin. »Isä, isä! Vieraita tulee!» huusin minä isälle, joka makasi peräpenkillä pöydän takana. Isä hyppäsi pystyyn ja ryntäsi lattialle, mutta samassa miehet astuivat sisään. »Päivää taloon!» sanoi pitempi mies. »Jumal' antakoon!» vastasi äiti sängystä. Mataran muori liikutti kiivaasti kätkyttä ja kummi askaroi liedellä.
Matti oli oikullinen, hän vaati tervehdykseksi tuon täysinäisen lauseen: "Jumal' antakoon hyvää päivää". Ja kun joku häntä näin tervehti, oli hän valmis vastaamaan "Jumal' antakoon". Itse hän vastaantulijalle lausui tavallisesti: "Jes' auks"! Mitäs kuuluu, kysyi eräs talonmies, joka portinvajassa seipäitä teki ja joka vanhana tuttuna rupesi Matin kanssa pakinoille. Ratasten ratinaa, oli vastaus.
Minä myös yhtä ja toista kokenut olen, olenpa monessa huhmarissa pehmitetty, josta kaikesta pitäisi seurauksen oleman: perään-aatus, mutta Jumal' tiesi toki, missä nahkani viimein naulitaan!
Tikusta pian asian laittaa, kun mieli kaupungille tekee. Hohhoo sentään näitä ihmisiä. Ah herää, aika on jo tull', Viel' tahtoo Jumal' laupias olla sull'. Kas, Leena-Kaisa. Hyvää päivää! Jumal' antakoon. JOHANNA. Terve! Mitä kuuluu? LEENA-KAISA. Ei entistä enempää. Mitä itsellesi? JOHANNA. Kiitos kysymästä. Kyllä meilläkin Jumalan avulla päästään taas vähän alkuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät