United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Montapa tilaisuutta, jossa suuremmassa tahi vähemmässä määrässä saattaisimme hyvää tehdä, katoo käsistämme, ollessamme näin kahdella päällä! Sillä välin kuin ajattelemme: "teenkö niin taikka näin?" joutuu aika riennossaan ja tuo ilonkukka, jonka olisimme voineet eloon luoda, on lakastuneena, emmekä kentiesi katumuksen kyyneleilläkään enään saa sitä virkoamaan!
Oineun poikapa tuon, Meleagros, kaas, ajokansaa kaupungeist' useoista ja koiria kons' oli koonnut; sill' ei voittanut ois vähä miesluku hirmua moista; montapa saattoikin roviolle se murheiselle. Vaan ison kiistan kiihti ja melskeen Artemis siitä, karjun pään kuka sais sekä harjastankean taljan, vimmasi kureetit Aitolian aimoja vastaan.
Muun kaiken ma soisinkin heille, Pait kultani muiskuja en. Vaan kultain, jos hänkin mun hylkää. Ma tuostako huolehtimaan? En; montapa murheista ylkää Sai malja taas riemuitsemaan. Näin ruusujen maata ma kuljen Ja maljaani kallistaen, Ma murheilta rintani suljen Vaan taivaista haaveksien. Ikävöitsevä. Istun rannan kivellä ja itken ikävääni, Murhemiellä haikealla kaipaan ystävääni.
Montapa taistelemassa on poikia kuolematonten korkean Troian luona; sa vain isät vimmahan saisit.
Mutta kun itkenyt kyllikseen oli aimo Akhilleus, haihtunut hältä jo rinnastaan ikävöitsevä haikeus, istuimelta hän nous, käsin auttoi maast' anojankin; säälien tuon näki harmajan pään sekä harmajan parran, näin sanat siivekkäät jopa lausui hälle ja haastoi: "Koito, sa montapa kestää sait totisesti jo tuskaa!
Julia!..." "Helena! Helena! Tuo on kertomus jokapäiväisestä elämästä, joka päivä sen todeksi näyttää. Montapa jalompaakin luonnetta on tuolla tavalla turmionsa saanut, ja niin käy myöskin minun, jollen ajoissa purjehdi hietakarin sivutse". "Julia! Minä pelkään, ett'ei tuo tapahtua saata, sillä isämme perus-aatteet ovat järkähtämättömät ja sanassaan pysymistä hän etenkin katsoo tärkeäksi.
Vaan asun riistopa jäi, näet piirinä Thrakian urhot 532 peitsin vartevin varjelivat, hiussykkyräpäiset, pois hänet, sankari vaikk' oli suuri ja aimo ja uljas, luotaan torjuivat, ja hän väistyi häätyen taapäin. Noin pölyss' urhot vierekkäin virumass' oli, päämies thrakialaisten tää, sopavälkkyjen tuo ol' epeijein johtaja; montapa myös kera kaatui miehiä muita.
Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, 323 ensiks alkoi heist' esitellä jo neuvoa vanhus Nestor, ennenkin joka keksijä keinon ol' oivin; näin hyväneuvoisesti hän haastoi heille ja lausui: "Atreun poika ja muut valioimmat akhaijien kaikkein, montapa taaskin akhaijeja on hiuskaunoja kaattu, huuhtonut hurmein tummin on Ares tuima Skamandron kauniit rannat, vaan vajos sielut valtahan Hadeen.
Muistipa ruokaa näät Niobekin suortuvasorja, vaikk' oli linnassaan kakstoista hän vaipuvan nähnyt lastaan, neitoa kuus, kuus poikaa kukkeavartta. Surmasi närkästyin pojat hohtavajousi Apollo, tyttäret Artemis ampujatar, kun kerskunut äiti vertainen olevans' oli Leton kukkeakulman, kaksi kun täll' oli lapsia vain, niin montapa hällä. Niinpä ne kaksi nyt kaikk' emon ylpeän kantamat kaatoi.
Montapa sorjaa maass' oli tummankirjava-kahvaa kalpaa, kourast' ottelijain tai kannikevyöstä kirvonnutta, ja maa verivirtana aaltosi musta. Hektorin ei kädet hellinneet, vaan kiinni hän riippui keulan veistoksesta ja iliolaisia kiihti: "Tuokaa tulta! Ja päin kera käykää raikuvin riemuin!