United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suur' oli Oineun syy, joko unhotus tai oma tahto. Siitäpä närkästyin heti Artemis noutavanuoli karjun kauhean nosti jo, hurjan, hohtavahampaan; Oineun tarhat tuo halutöikseen turmeli tuiki, tonkien juuriltaan isot puut ylös maan kamarasta, ilmaan juuret törrölleen, kukat hempeät maahan.
Itsepä korkea Zeus, yläilmoiss' istuja, silloin heihin kääntävä heiluttain yömustan on aigiin, vilppiin närkästyin tähän; niin, se on täyttyvä totta. Vaan suru mulla sun tähtes on suunnaton, oi Menelaos, jos nyt kuolisit, täyttäisit elonmittasi kaiken.
Tapahtuipa siinä silloin jotain ikävätä ja minäkin vähän päällesi närkästyin, mutta asian oikein kuultuani, niin enpä ensinkään ihmetellyt, ettäs sepän ämmää vähän nuijasit päähän. Leipoihan se hävytön eväsleipääsi kiven? KULLERVO. Sinä vaivainen! NYYRIKKI. Vaivainen, vaivainen. Mutta olipa hän juonikas ämmä, tuo sepän ämmä. TIERA. Panetusta taasen, ja kuollutta kohtaan?
Vastasi närkästyin näin Kreetan urhojen päämies: "Aias, riitaan, rettelöhön paras urho, mut uupuu mielesi karsas kuntoa muut' urohissa akhaijein. Kattila jalkoineen pane veikkaa tai iso malja! Veikan ratkaiskoon Agamemnon, Atreun poika, kell' etumaiset on juoksijat, niin älyn tappios antaa!"
Leton poika ja Zeun. Näet närkästyin kuninkaaseen laittoi leiriin hän ruton hirveän, löi kato kansaa, Khryses-pappia herjannut kun ol' Atreun poika.
Tuosta minä vähän närkästyin, mutta en ollut olevinani millänikään, aloinhan vain pitää miehiä tarkemmin silmällä, ajattelin itsekseni, etteivät tainneet vallan parhaita ystäviäni ollakaan. Hetken aikaa tupakoituamme, alkoivat he kysellä, mitä miehiä olin ja mitä varten tänne tullut.
Keitten taas näki karttelevan hän taistoa tuimaa, niitäpä närkästyin vihalausein nuhteli kiivain: "Kehnot akhaijit, kerskuvasuut, häpy missä on teiltä? Vai värisettekö siinä te säikkyen kuin vasat kauriin, jotk' ison matkan juostuahan yht'äkkiä herkee näännyksissä, ja pois sydämestä on voipunut voima? Noin hätämielin vain vapisette te taistoa karttain.
Virkki, ja koht' uros tunsi jo tuon jumalattaren äänen, joutuen viskautui hevon selkään; niitä Odysseus jousell' iski, ja kohti ne laivoja kiiti akhaijein. Vartia sokkopa välkkyväjous ei ollut Apollo, närkästyin näki luo Diomedeen käyvän Athenen, iliolaisten riens sotaleiriin, Hippokoonin valveuttain, joka johtelijoit' oli Thrakian joukon, orpana Rhesos-ruhtinahan.
Tuon näki närkästyin sekä julki jo nuhteli Hektor: "Surkea mies, kuva-urho, sa kuihkoja, naisien narri! Kun, pätö sulho, jo vaill' et vaimoa, lasta sa kuollut! Senpä mä soisin, ois toki onnekkaampi se totta kuin häpyheittona noin sekä kaikkien pilkkana olla.
Kyllä mä nyt viluss' yön sain muistaa siinä ja tietää, ett' oli pulloni tyhjä; ja närkästyin typeryyttäin, kun minä, herkkänä horjahtain, olin akkana ollut. Vaan toki loppui yö, taas valkeni aamu, ja taistot seurasi taistoja taas; veri juoksi, ja nouseva päivä uusia huolia toi, pois unhoon jäi pian vanhat. Saapui näin kesä taas, kesä kulki, ja seurasi syksy.