United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olin kertonut tapahtumista Suomessa tuttavilleni Berlinissä ja Dresdenissä, ja he olivat kyllä osoittaneet ymmärtämystä ja myötätuntoa, mutta ei kukaan heistä ollut kuitenkaan ottanut tätä asiaa omakseen. Mutta sen teki Auguste Fickert.
Muttila teki kärsivän marttyyrin eleen. Ja kyll' siusta vielä ahväärimies, sanoi hän sitten. Terve! Se huvitti Oikarista tavattomasti. Ja hän selitti Johannekselle, että ahväärimatkoilla hän oikeastaan olikin, vaikka samalla katseli muutakin maailmaa. Hän oli aina tottunut huvin ja hyödyn yhdistämään. Täälläkin Berlinissä, sanoi hän, älkää luulko, että mie täällä tyhjin toimin olen.
He puristivat toistensa käsiä, Signe lämpimästi ja sydämellisesti, Johannes kohteliaasti ja kunnioittavasti. Häntä ilahdutti oma tyyneytensä. Hyvä, että hän kerrankin näin itsensä herrana ja näin puolueettomalla alueella tuli tekemisiin tuon naisen kanssa. Te kaiketi hämmästyitte suuresti saadessanne minun kirjeeni? Eikö totta? Teillä ei ollut mitään aavistusta, että olisin Berlinissä?
Ehkä se on Aura? ajatteli hän. Aura oli hänen entinen sosialistinen työkumppaninsa ja puoluetoverinsa. Niin mahdottomalta kuin hänestä tuntuikin, että Aura olisi tällä hetkellä Berlinissä, tuotti tuo ajatus kuitenkin suurta iloa hänelle. Hän ei jättänyt käyntikorttiaan? Ei. Eikä sanonut nimeään? Luulen, että hän sanoi sen. Mutta minä olen sen valitettavasti unohtanut.
Hänellä ei tietääkseen ollut ketään suomalaista naistuttavaa Berlinissä. Mutta olihan nainen sanonut tuovansa terveisiä kotimaasta. Hän oli siis ehkä juuri saapunut tänne. Siinä tapauksessa oli Johanneksen mahdoton arvata. Mutta kenellä suomalaisella naisella saattoi olla niin paljon mielenkiintoa häneen, että tuli jalansyten häntä katsomaan? Tuomaan terveisiä? Keneltä? Johannes ilahtui.
Sotamies johti heitä nyt katua ylös, katua alas, kunnes he tulivat »Unter den Linden'ille» . Kuuluisa puistokatu Berlinissä. Mikä paljous komeasti puettuja, hyvältä hajahtavia naisia! »Poika!» sanoi Swart. »Ojenna itsesi suoraksi ja liikuta sääriäsi vähän uljaammin ja pane kädet kupeillesi, jotta ihmiset voisivat katsella sinuakin! Luuletko että minä kävelin noin vetelästi nuorena ollessani?
Kun minä talvella v. 1920 oleskelin muutamia viikkoja Berlinissä, oli elämä siellä kaikinpuolin aivan toisenlaista kuin ennen.
"Mitäs se sana merkitsee?" kysyi Kalle. "No, se merkitsee samaa kuin sinä sika, mitäs sinä meinaat! Mene kohta hiiteen, muuten piru sinun korjaa!" "Jos te niin mielellänne tahdotte nähdä ranskalaisia", sanoi basunin soittaja, "saatte halunne tyydytetyksi Berlinissä.
Ja me olemme nyt Berlinissä ja olemme kaikki tyyni terveet ja jäämme tänne huomiseksi ja olemme suoneet itsellemme lepopäivän, sillä täällä on herramaista olla ja paljon huveja. Ja talot ovat korkeita. Ja te kai olette kaikki terveinä. Sulle kuuluu sydämeni asti kuoloon, Jaakko Swart. Torstaina jälkeen helluntain 1800 ja viisikymmentä neljä. Jälkikirjoitus. Tänä iltana tuulee kovasti.»
Olipa ilmestynyt vielä pari aivan uutta tyyppiä, ei uutta Berlinissä eikä Parisissa, mutta uutta meidän pienissä oloissamme, miehiä, jotka elivät epäsiveellisten naisten ansioista, ja toisia, nuoria poikasia, jotka itseään miehille kaupaksi tarjottelivat.