Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Picot räätäli, ainoa joka osasi lukea, juoksi läähättäen talosta taloon, joukosta joukkoon; hän oli iloinen ja riemuinen ja kertoi kaikille että kahden viikon perästä heidän miehensä atrioitsivat Berlinissä kuninkaan linnassa; ja rahvas uskoi; he nauroivat ja juttelivat ja, seisoen vilpoisina iltoina oviensa ulkopuolella, luulivat he että kenties jotain hyvää oli tapahtunut heille.
Kalle Witt ei ylipäänsä ollut erittäin alakuloinen, saattoihan hän kantaa viheriäistä takkiaan yhtä hyvin kotikylässään kuin Berlinissä, ja kun se oli hänen yllänsä, täytyi kaikkien tyttöjen ehdottomasti luoda silmänsä häneen. Ukko Witt ajatteli heinäntekoa ja ilmaa. "Minä pelkään", sanoi hän, "että me ihan varmaan saamme raju-ilman illaksi.
Maaneuvos ei pyytänyt, ei houkutellut, vaan käski ja uhkasi häntä. Berlinissä oli puolalainen edusmies kuollut ja uusi vaali pidettäisiin Pognembinissä. Sinä puolalainen eläin koetahan vaan äänestää Pan Jarzynskiä, koetahan vaan! Upseerien kulmakarvat vetäytyivät samassa hetkessä kokoon kuin uhkaavat rypyt leijonan päässä.
Siellä on ihmisiä kaikilta maailman kulmilta, Itävallasta, Englannista, Ranskasta, Espanjasta, Amerikasta, ja onpa siellä nykyään myös itse Portukalin kuningas.» »Portukalin kuningas», sanoi Swart, »no ei nyt kiitetä! Vai niin, vai asuu hänkin Berlinissä! Sen miehen minä tahtoisin mielelläni nähdä, muista se, Frits! Berlini on kai suuri kaupunki?»
Häät vietetään, niin oli päätetty, Berlinissä, heti kuin olen palannut Magdeburgista, ja sitten sitä lähdetään omaan pappilaan. Niin ihanalta kuin kaikki tuo kaukaa katsellen näyttikään, ei se meitä kumminkaan voinut lohduttaa. Tuntui kuin meidät temmaistaisiin ainiaaksi erillemme.
Tammikuun 24 päivänä 1712 syntyi Berlinissä Fredrik II, kutsuttu suureksi, eli niinkuin hänen nimensä kansan suussa kuului: vanha Fritz. Hänellä oli nuoruudessaan kovat päivät, sillä hänen isänsä, Fredrik Vilhelm I, menetteli hänen kanssaan äärettömän ankarasti, koska hän tahtoi jo aikaseen taivuttaa hänet tottelevaisuuteen ja muodostaa hänestä kelpo sotamiehen.
"Me olemme kaikki tyyni terveet, ukko Witt ja Kalle ja minä ja meidän ainoa poikamme, ja me olemme kaikki hyvällä tiellä. Katso vaan emäsian perään, ettei se syö porsaitaan, ja katso myös toisten sikain perään. Anna väen niittää heinää aliniityllä. Me olemme Berlinissä ja olemme kaikki terveet ja me jäämme tänne huomiseksi ja täällä on herramaista olla. Huoneet ovat niin korkeat.
Aamiaispaikassa odotti pieni yllätys häntä. Hän tapasi maamiehiä. Muttila se oli, kuvanveistäjä, jonka hän oli viisi vuotta sitten tavannut Berlinissä ja jo täälläkin Parisissa kerran kaksi. Hänellä näkyi olevan pari muuta mukanaan. Mies ja nainen, jotka istuivat selin oveen. Johannes ei tuntenut heitä, mutta arvasi heidän vartaloinsa viivoista, että he mahtoivat olla suomalaisia.
Teidän isänne on kaupungilla? kysyi hän Signeltä. Eipä suinkaan, vastasi tämä ilkamoiden. Hän ei ole Berlinissä ollenkaan. Ei Berlinissä? Mutta...? Mutta hän lähettää teille kaikissa tapauksissa sydämellisimmät terveisensä, nauroi Signe. Oliko se niin ikuinen ihme? Sanat kulkivat kautta ilman, terveiset läpi sydämien.
Sanokaa hänelle, että käyn päivällisen jälkeen häntä tervehtimässä. Hän ei viitsinyt ottaa selkoa edes nimestä. Mutta ovenvartia ojensi samalla käyntikortin hänelle. Muttila! Kuvanveistäjä Muttila se oli, jonka hän vuosia sitten oli tavannut matkoillaan, ensin Berlinissä, sitten Parisissa. Hyvä on! hän sanoi vielä kerran ovenvartialle. Minä tunnen miehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät