Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Hän nimittäin kirjoitti Auguste Fickertille suoraa päätä ja kehoitti häntä käyttämään minun oleskeluani Wienissä hyväkseen ja panemaan minut siellä puhumaan pohjoismaiden kansanopistoista, joista siihen aikaan olin pitänyt esitelmiä Berlinissä ja Dresdenissä.
Hänen tyttärensä oli kertonut siitä. Ja hän pyysi nyt kiittää Johannesta ystävällisestä ritarillisuudesta, jota tämä oli hänen tyttärelleen ja Irenelle osoittanut. Johannes kumarsi. Tässä tapauksessa se todellakaan ei ollut mikään uhraus minulta, lausui hän kohteliaasti. Arvoisat naiset ovat siis vielä Berlinissä? Kyllä, vastasi vapaaherra.
Hän oli välttänyt suorastaan tavata tätä, vaikka Signen isä, vapaaherra, oli hänelle ystävällinen, kuten ennenkin, ja vaikka he puolestaan usein Eduskunnassa ja muualla tapasivat toisiaan. Ja nyt oli Signe täällä Berlinissä! Ja nyt oli hänen tuokion kuluttua syötävä päivällistä hänen ja hänen isänsä kanssa! Johannes katsoi kelloaan. Sehän näyttikin jo puoli 5:ttä.
Saattoihan hän kantaa vihreätä takkiaan yhtä hyvin kotikylässä kuin Berlinissä, ja kun se kerran vain oli hänen yllänsä, niin täytyi kaikkien tyttöjen ehdottomasti luoda häneen silmänsä. Ukko Witt ajatteli heinäntekoa ja ilmoja. »Minä pelkään», sanoi hän, »että me saamme rajuilman illaksi. Taivas käy pilveen, ilma on niin helteinen ja kärpäset ovat vihaisia.
Ja he päättivät äkkiä kukin itsekseen lähteä matkustamaan takaisin Berliniin. Niin ajattelivat he, ja niin tapahtui myös kuin he ajattelivat. Samana iltana olivat he jälleen Berlinissä, ilman että toinen heistä sattui näkemään toista. Ainoastaan kun Frits astui ulos vaunusta, luuli hän näkevänsä jotakin keltaista loistavan vastaansa. Hän katsoi tarkemmin, ja mikä ilo!
Se oli muuan luutnantti, jonka kanssa olin tutustunut Berlinissä. Olimme asuneet samassa talossa. Minun oli tapana sanoa häntä Kaarlo Suureksi, sillä hän osasi aatelisessa sukuluettelossaan mennä takaisinpäin hamaan tuohon suureen mieheen asti. Magdeburgiin, herra luutnantti. Ette te sinne enää pääse, tohtori hyvä. Franskalaiset ovat paraikaa piirittämässä sitä 150'000 miehen voimalla.
Niin kauan kun hän asuu ja elää siellä, menevät meidän ajatuksemme ehtimiseen sinne, ja hänen luokseen me riennämme niin pian, kun sinne joudumme. Kun hän on poissa, tuntuu siltä kuin koko seutu olisi autio ja tyhjä. Opettajani, prof. Herman Grimm, Berlinissä vaikutti minuun monta vuotta juuri tällä tavalla.
Päivää, päivää. Mitä sinä teet täällä Berlinissä? Tohtori Johannes Tamminen ja sähköteknikko Topi Huotari puristivat sydämellisesti kädestä toisiaan. He olivat vanhoja tuttavia. Edellinen oli asunut koko talven Berlinissä, jälkimmäinen kertoi palailevansa viimeksi Sveitsistä, jossa hän oli ollut tutkimassa jotakin alaansa kuuluvaa uutta keksintöä. Valtion matkarahalla? kysyi Tamminen.
Meidän sankarimme ovat puolen kuukauden perästä Berlinissä. Niin sanotaan sanomalehdessä". Rahvas oli ääneti: he eivät oikein tietäneet mitä tuo Berlin olikaan, ja he eivät rohjenneet kysyä. "Oi poikani! poikani!" valitti eräs vaimo, väännellen käsiänsä. Hänen poikansa oli armeijassa.
Mutta jokainen heistä sanoi: »Voi, kun oltaisiin pastorin Henrikin luona!» Ja he päättivät äkkiä kukin matkustaa takaisin Berliniin. Niin he ajattelivat ja niin myös tapahtui kuin he olivat ajatelleet. Samana iltana olivat he jälleen Berlinissä, ilman että kukaan heistä oli sattunut tapaamaan toista.
Päivän Sana
Muut Etsivät