United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli hetkiä äsken kuvailemieni hetkien jälkeen, jolloin ei mikään lohdutus rauhoittanut sydäntäni, jolloin turhaan taistelin itseäni vastaan, sanoen: «nyt tahdon lukea ja sitten rukoilen ja sen jälkeen tahdon nukkua!» Mutta tuska ei vaan helpoittanut; se vainosi minua lukiessani, esti rukouksiani ja karkoitti unen; niin monta semmoista hetkeä on ollut, mutta ne ovat menneetkin; samanlaisia ehkä vielä tulee; mutta minä tiedän niidenkin kuluvan.
Jokapäiväisen elämän ensimmäinen henkäys sen saattoi puhaltaa haihduksiin. Ja ainoastaan sisällisen surun tai rukouksen aikana minä siihen palasin ja se muuttui eläväksi kysymykseksi. Rukous tutustutti minua jumalaan. Oma rukoukseni loi minulle käsityksen Jumalasta. Eikä niin paljon rukous, kuin se, ettei jumala kuullut minun rukouksiani.
Laulun ja urkujen tähden meni hän välistä Pyhän John'in kirkkoon, mutta minä katsoin vääräksi muuttaa. Tottumuksen voima on meissä oppimattomissa yksinkertaisissa ihmisissä niin suuri, ett'en koskaan tuntenut sabattiani viettäneeni, jos en saanut rukouksiani lukea siinä pienoisessa rauhallisessa kappelissa, johon äitimme, ollessamme vielä pieninä lapsina, oli aina meidät saattanut.
Katso näitä kaikkia pyhäin kuvia! Eikö sinusta ole juhlallista nähdä niitä? Mutta kun ehtoo tulee ja pimeys peittää maan, kun noiden korkeiden kaarroksien heittämät varjot muuttuvat synkiksi ja peloittaviksi ja kuolleiden henget tulevat tänne rukoilemaan, silloin lähden yksinäiseen celliini. Siellä on niin erinomaisen kotoista ja suotuista! Ei kukaan häiritse rauhaani eikä keskeytä rukouksiani!
Miksi minä viivyttelen, miksi annoin houkutella itseäni julistamasta kaikelle maailmalle, että olen Heddaan sidottu? Nyt Anettekin sen tietäisi ja kääntäisi minulle selkänsä. Minä en voi rakastaa Heddaa, minulla ei ole mitään yhteistä hänen kanssaan, en koskaan tule minä rakastamaan häntä minä rakastan Anettea mutta minä en saa minä en saa en saa ja miksei Jumala kuule minun rukouksiani?
Miksi sinä nauroit? Senkö tähden, että tein pahoin pojallesi? Mutta se toinen, eikö hänkin ole sinun poikasi? Ja hän on samalla minun, huomaa se! Niin hurjina kuin tänä yönä en ole vielä koskaan heitä nähnyt. He seuraavat silmillään minua, minne menenkin. Minä tahdon rauhaa talossani! Miksi sinä et koskaan kuullut rukouksiani, vaikka minä niin palavasti pyysin takaisin lastani? Miksi?
Voi, miksi hän ei seurannut minun varoituksiani? valitti kreivin rakastajatar; jospa hän olisi kuunnellut minun rukouksiani!... Vielä eilen lähetin hänelle kirjeen, jossa pyysin, että... Kirjeen!... Te olette lähettänyt hänelle kirjeen! keskeytti hänet poliisimestari.