United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hetasta voin sanoa sen, ilmoitti Juuse, että hänet saadessani olen varmaan onnellinen. Hän kiintyi sydämmeeni, ja jos hänet kadottaisin, voisin kentiesi tuntea itseni niin onnettomaksi, että elämäni päivät synkistyisivät kuten niidenkin, joista toinen tässä kummussa lepää.
Tuo raikas tuulahdus osui minunkin sydämmeeni; se alkoi sykkiä nopeammin, vasta nyt tunsin eläväni ja päätin uhrata vähät voimani, halvan työni, koko elonhehkuni ja kiintymykseni tuolle suurelle aatteelle. Ja luulenpa voivani sanoa, ett'en ole tästä päätöksestäni milloinkaan poikennut.
«En voi sille enää mitään, Leonore! Se tunne on minua vahvempi. En tiedä mikä paha henki jo jonkun aikaa on ollut takertuneena sydämmeeni; mutta *siinä* se vaan on. Ja jos vaan saan nähdäkin Stjernhökin, niin tunnen terävän piston; rintani ikäänkuin puristuu kokoon hänen läsnäollessansa ja kun hän koskee minuun, niin virtaa veri suonissani kuumana kuin sulatettu lyijy.» «Henrik!
Silloin kasvoit sydämmeeni, ja siitä ajasta on sieluni kaivaten vaaninut sinua, mutta vasta nyt on ikävöimiseni saanut lohdutusta. Ja nyt täytyy meidän erota.
Silloin minua lähestyi koston hirmuhenki, joka tarttui terävillä, verisillä kourillaan minun sydämmeeni. Se oli katumus.
Niin varmasti sä mun sydämmeeni jäit, niin varmasti sä rauhan sieltä veit, niin varmasti mun toivottomaks teit, kun leikkinäs vain lempeäni peit.
Kuin pappi kirkossa rukoilee Jumalan auttamaan kaikkia, jotka kivulloisia ja surullisia ovat, niin tuntuu niin kipeästi sydämmeeni kuules, tahdomme olla hyvät kaikkia onnettomia kohtaan, mutta tahdomme mennä kauvas täältä".
Ja silloinkin, kun minä paiskasin isäsi viilan laattialle, että kärki taittui, silloin se kärki meni sydämmeeni, vaikka minä en antanut sinun mitään asiasta huomata; päin vastoin; ja sinun äitisi hellän kirjoituksen ja hänen jättämänsä muiston olen minä viskannut akkunasta ulos. Ei ole mitään, ei yhtään mitään, jota ei olisi rikoksekseni luettava.
Oo, kuinka ihmeellisesti elämäni kaikki rakkaat, surulliset ja iloiset muistot liitelivät esiin noitten ystävällisten säteitten valossa! Kirkkaina net nousivat yöstä eteeni ja tunkesivat sydämmeeni lämpiminä, elävinä!
Tämä päivä, tämä toivon päivä Valaa lohdutuksen suloisuuden Sydämmeeni, jota suru kalvaa, Katselen kun epäjumaluutta, Jota kansa vielä harjoittaapi. Toivo tämä antaa voimaa mulle Täyttämään nyt Herran tuomioita, Ihminenkö Herran tuomioita? Ihminen on Elia vaan heikko, Mutta profeetta on voimallinen: Tänne tuli Elia, vaan täältä Herran profeetta nyt palajaapi.