Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Pastori antoi päänsä vaipua alaa pöydälle ja laski molemmat kädet otsalleen. Hän ei katsahtanut ylös eikä vastannut mitään. Ylioppilas nousi äkkiä tuoliltansa. "Suokaa anteeksi, herra pastori, että käyttäydyin tällä tavoin, mutta ihminen ei voi aina hillitä itseään, ja minä myönnän, että sydämmeeni koski kipeästi, kun kuulin tyttärenne lähteneen kaupunkiin.
Sieltä kammiosta kirmasi alas tuo leikkaava ääni ja tuli »mun sydämmeni karsinaiseen», mutta sieltä hän välähti käteni vasempaan sormeen, siihen kauniiseen, jonka ympärille pannaan tuo ... tuo ... kiiltävä kappale. Miksi kutsutaan sitä?... Sormus, sormus, sormus, loistava, kultanen kihlaussormus! Mutta tästä kiirehti se sydämmeeni takasin taas ja sydämmestä kulmilleni.
Tasma kallisti harmaan päänsä hänen rintaansa vasten ja kuiskasi kyynelsilmin: Mitä tein, sen tein siitä syystä etten muuta voinut, sillä sinä juurruit pian sydämmeeni mutta nyt minun täytyy antaa sinut pois. Hän oli nämä sanat lausuessaan katsonut Löfvingiä silmiin, ikäänkuin olisi toivonut, että tämä ainakin nyt heltyisi. Mutta kapteeni pysyi yhä jäykkänä.
Silloin minä, Emmi polvillani, olen haaveillut kuni lapsena muinoin, ja sydämmeeni on saanut rauhaa, on tullut tyyneyttä, jotka maailman myrskyt ja pauhut olivat sieltä karkoittaneet.
Anna Leena!" jatkoi hän, mennen vanhuksen ohi, "se isku, joka kaasi sinut maahan, sattui sydämmeeni kahta kipeämmin; minä olen tänäpänä menettänyt varsin paljon, vaan jos sinut saisin, niin olisin enemmän kuin lohdutettu. Tule mun syliini, rakas tyttö!"
Nyt kaupunkiin, ja vaimon, ystäväin Kavutkaa kaulaan; kertoelkaa työnne, Kun ilokyynelin he haavoistanne Pesevät hurmeen ja nuo kunnon raannat Terveiksi suutelevat. Kätesi! Sa, mailman päivä, teräskaulahani Kätesi kierrä; juokse semmoisenaan Sopani raudan läpi sydämmeeni, Ja voittoretkes tee sen kuohupäillä! CLEOPATRA. Oi, herrain herra! Kaiken kunnon kunto!
Niin, tulin, mutta rauhaani, ah, sitä minä en saanut ... ja vieläkin, aina ja ehkä iankaikkisesti pysyy tuo taivaan kyyhky etäällä minusta. "Ah, minä en ansainnutkaan sen tulemista sydämmeeni, sillä minussa ei ollut nöyryyttä, ei pyhyyttä ... enkä pyhitystä edes halunnutkaan! "Mieheni oli kuollut. Minä olin iloinen.
Tavalliset eivät kuitenkaan olleet eivätkä sopivia täällä maan päällä. Minä en silloin olisi peljännyt, vaikka enkelit olisivat katsahtaneet sydämmeeni ... sillä he olisivat minua ymmärtäneet... Rakastavathan taivaan enkelit! ja rakastavat tietysti jalommin, puhtaammin kuin maailman lapset, sillä he rakastavat korkeinta, pyhintä he rakastavat Jumalaa!... Ah minä jumaloitsin häntä!
Sinulla on oikeus minun omaisuuteeni, nimeeni, sydämmeeni ja henkeeni. Hippolyte Klairon! Kaikkein näiden todistajain läsnä ollessa pyydän minä, kreivi Penoël de S:t Audème, teidän kättänne, rukoilen teitä puolisokseni, seuraamaan minua vielä tänä päivänä vihkimä-tuoliin ja tulemaan de S:t Audème'n kreivinnaksi." "Voi, hän pyytää häntä puolisoksensa! Hän tahtoo naida hänet!
Ma ennen rakkaudelta vaadin tulta ja intohimon liekin innostusta: vain tumman kiihkot valtaa sy'ämen multa, vain silmät säihkyvät ja tukka musta. Niin ennen luulin; etsin kaikkialta ja löysin vihdoin tumman ihanteeni, kuin pitkäinen lyö ukkospilven alta, niin lemmen nuoli sattui sydämmeeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät