United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !


En!" huusi hän hehkuvasti. "Sinä jäät minun luokseni. Minä kiinnitän sinut sydämmeeni ja tahdon sinut siinä ijän-kaiken pitää, ja sinä olet oppiva minua rakastamaan." "Pois minusta!" huusi Gudula kauhistuneena ja työnsi inholla pois hänen käsivarsiaan, jotka olivat aikeissa häntä syleilemään, "pois minusta, taikka "

Sukulaisteni tylyys ja puolisoni kadottaminen ovat iskeneet sydämmeeni syvän haavan. Mutta sitte olen teidän parissanne näissä mataloissa majoissa saanut nauttia enemmän lohdutusta ja onnellisuutta kuin heimoni rikkaus ikinä olisi voinut antaa minulle kotimaassani." Rouva de La Tourin puhe sai ilon kyyneleet kaikkien silmiin.

Ijankaikkisuuden rauha laskihe minun sydämmeeni, niin että uskon varmuudella saatoin sanoa: "Jos minä elän, niin minä Herralle elän; jos minä kuolen, niin minä Herralle kuolen; jos minä elän eli kuolen, niin minä olen Herran oma." Vähitellen lievenivät ruumiinkin tuskat ja aamupuoleen sain hetkisen lepoa, ennen kuin vielä oli aika nousta.

Minä huomasin miten papin rouva silminnähtävästi suosi Spaanialaista ja katkerasti muistui mieleeni, että hän oli sekä rikas mies ja myöskin, vaikka lyhempi kasvultaan, näytti aivan toisella tavoin kasvaneelta ja miehuullisemmalta kuin minä. Oli aivan kuin puukko olisi pistetty sydämmeeni. Minä olin siis maannut humalassa niinkuin eläin ja antanut vieraan ottaa Susannan minulta.

Ei tuosta vaivaisvaihdost' oisi mulla Halua kannella, mut kauneutenne Se tunnon pohjukasta kielelleni Sanoman loihti. IMOGEN. Muut' en kuulla tahdo. JACHIMO. Olento kallis! Kohtalonne säälin Luo sydämmeeni ja mun sairaaks saattaa.

Mutta nämä sanat hän pani sydämmeeni: näetkös Maisu, jos minun Lentsini joutuisi ulos mailmaan, hän antaisi ainoan paidan yltänsä, nähdessään kerjäläisen, hän kun on niin sääliväinen luonteeltaan, ja kuka hyvänsä, joka vaan tahtoo, saa hänen petetyksi.

Ja täynnä uskoa toivollista Kuroitin kättä kohti Taivahista Ja luulin kyynelin, rukoilemalla Läpyttäväni taivaan jumalaa Jo poistamaan tuot' tautia tappavaa. Nyt kansan kiitos ilkullen vaan soi. Jos sydämmeeni voisit silmäellä, Näkisit, ettei suurin voi Ei poikaa eikä isää ylistellä.

"Ja etkö sovittajan kirkkautta, ristiin-naulitun säde-kehää ja Jesusta?" kysyin minä hämmästyen ja kauhistuen. Sokea oli vähän aikaa ääneti, katkera alakuloisuus kuvautui hänen muodossaan, ja hän sanoi hetken perästä: "Minä luin kerran eräästä näöstä taikka unesta ja monta kertaa sen aave-haamu nousee peloittavana ja kauhistuttavana sydämmeeni".

Tytön murheelliset kasvot liikuttivat mieltäni, ja salaman tapainen aavistus lennähti sydämmeeni, näenkö Annaa enää eläissäni. Minä istuin ja vedin tuon punastuvan tytön polvelleni. Siinä painoin tämän kainostelevan immen rintaani vasten ja kysyin? Anna, tahdotko lempiä minua? Tunnusta se sanoilla, mitä silmäsi on jo aikoja ilmoittanut.

Sillä suloinen rauha, ennen tuntematon levollisuus oli astunut sydämmeeni, kun tri Leete kertoi rajattomasta onnellisuudesta, jota ihmiskunta sai nauttia 20:nnellä vuosisadalla. Uusi asemani velvoitti minua nyt perusteellisesti tutkimaan kansantaloudellisia kysymyksiä.