United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja täynnä uskoa toivollista Kuroitin kättä kohti Taivahista Ja luulin kyynelin, rukoilemalla Läpyttäväni taivaan jumalaa Jo poistamaan tuot' tautia tappavaa. Nyt kansan kiitos ilkullen vaan soi. Jos sydämmeeni voisit silmäellä, Näkisit, ettei suurin voi Ei poikaa eikä isää ylistellä.
Niinkuin Mooses, Neebon harjanteilla, Maata luvattua tähystellen, Tunsi voiton riemukangastusta, Johon ikävän ja tuskan tunne Sekottui, kosk' ainoasti kaukaa Hänen sallittihin silmäellä, Mitä toiset nauttiakkin saivat.
On Suomi kaunis, kun tyyn' on ilta ja laulu rastahan laaksoss' soi ja päivä laskeva taivahilta viel' laakson lehtoja purpuroi! Ja päivän noustess' on kaunis Suomi, kun koski soittavi kanneltaan ja nurmi kukkii ja rannan tuomi kun hurmaa mun sulotuoksullaan. Ja kaunis Suomi on silmäellä, kun taivas suo valonlahjojaan ja kirkas kuu, kuni äiti hellä, luo katsehen joka nukkuvaan.
Metsä hengitti joka paikassa kauneutta ja juhlallista rauhaa, suloista, uneksivaa lepoa, joka synnytti tunteikkaan, vienosti alakuloisen mielialan. Oli turhaa koettaakaan silmäellä paksun metsäseinän läpitse, joka seisoi mustana ja estäen läpitunkemasta itse auringonvaloakin, joka näytti melkein polttavan itse joen mutta mikäpäs voi estää mielikuvitusta?
Nure vilahteli hänen huulillansa, Säde silmässänsä, kun hän Vaalenevaan ruhtinattarehen kääntyi, Puhui hälle katkerasti; "Ken on maalannut nää majat, kyllä kauniit Loitommalta silmäellä? Hovini teatterihin hankittava On tuo jalo taideniekka. Mutta, ruhtinatar, kutka asuu näissä Maalatuissa hökkeleissä? Ihmeksien olen riemuitsevaa kansaa Näillä seuduin kaivannunna.