United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eivät kumpikaan älynneet, että penkiltä miesten joukosta eräs nousi ja läheni heitä, silmät kukkaroon teroitettuna. Minun kukkaroni! hän ärjäisi ja kaappasi sen samassa äkkiä Lopon kädestä. Lopo jäi seisomaan ja suu unohtui auki. Mutta silmänräpäykseksi vaan. Seuraavana hetkenä hän jo tajusi asemansa. Sinun kukkarosi? Se on valhe. Omani on, vaikka valalle veisit. Polisikammariin paikalla!
Kun jokainen ihminen saa kohtuullisen palkan työstään ja ansioistaan, ei kukaan enää tule valittamaan, ja hätä ja puute ovat katoova maapallolta. Silloin on omaisuuskin oleva suojattu! Mitä on omaisuutesi? Pergamenttiasiakirjasi, vaiko kukkarosi, jota säilytät taskussasi? Siinäkö on arvokas omaisuutesi?
En aio enää tuhlata killinkiäkään maalla, saat hirttää minut, joll'en ole itara ja kitkuta, niin että ruskaa paikat. Sillä tavalla tulen kotiin varakkaana miehenä. Kuules Rejer, sinunkin pitäisi kiinnittää kukkarosi nauhoja!" "Niin on tuuma, perämies!" "No, sittenhän meitä on kaksi ahnekonttia! niin kuivia, että voivat raapaista tulta meistä!" "Sanos minulle, Rejer! Olitko tuttu kanunamiehellä?"
Tässä on kukkarosi. Täällähän on paksu tukku rahoja? HILMA. Ne olivat siellä. Ne eivät ole minun. HILMA. Siellä oli myöskin tämä sormus, jonka Sihvonen oli minulta ryöstänyt. Tämä on sinulle. Isävainajani tahdon mukaan se on muistoksi koko perheen puolesta, jonka sinä silloin kovana aikana pelastit nälkäkuolemasta.
"Kas tuopa se on täys-oppinen suorosvo", sanoi seppä. "Se poika osaa tapella tai paeta, miten hänelle mieleen sattuu, ja turha on häntä tavoitella, yhtä turha kuin jos rupeaisi juoksentelemaan metsähanhen perästä. Hän on varmaan vienyt kukkarosi, arvaan ma; sillä nuot mokomat harvoin luopuvat saaliistaan, ennen kuin on koura täysi".
Eikö se markka piisaa ... eihän minulla ole ... tuon maksettavahan se oikeutta myöten olisi, joka narrasi sen juomaan ... anna, Matti, kukkarosi ... kuuletko sinä? Mutta Matti ei kuullut ... hän jo käsiensä varassa nukkui. Liisa löysi kuitenkin kukkaron ja maksoi. Voi hyvänen aika! Kaikkeen sitä on jouduttu onnettomuuteen! Mutta silloin vihelti juna ja seisahtui uudelleen.
Joju oli vaiti ja näytti tuumaavalta, mutta hyppäsi sitten äkkiä pystyyn vuoteeltansa. Hänen takkinsa oli liukunut rahilta lattialle, ja sen nähtyänsä oli ikään kuin jotakin olisi hänen päähänsä juolahtanut. Hän kiirehti koettelemaan takintaskujansa ja huusi sitten aivan onnettomana: Minun kukkaroni on poissa! Kukkarosi? Oliko se varmaan sinulla? kysyi Matti, joka myöskin tarkasteli huonetta.
Eikö jalosukuinen filosofimme vielä ole tullut?" "Jalo filosofisi on petturi. Ei, hän ei ole tullut, ei ole näyttäytynytkään eikä ikänä näyttäydy." "Minulla on paremmat luulot hänestä, jollei juuri hänen rehellisyydestään, niin ainakin hänen älystään. Hän on jo kerran saanut iskeä kukkarosi suonta ja tulee aivan varmaan takaisin tehdäkseen sen toistamiseen."
"Olen, suoraan sanoen, vain viekas kettu. Hän on susi ... kiukkuinen, kopea, raaka. Saatpa sen omin silmin nähdä. Varo vain, ett'ei hän sinua syö. Tässä on kukkarosi täytteeksi. Onnea matkalle!" "Mistä minun pitää menemän, sire? ikkunastako?" "Ei mar! tällä kertaa ovesta, toverini, ja ilman mitään uutta sukellusta. Veneellä saatetaan sinua rantaan asti.
Luonnollisesti vakuutti kreivi, ettei hän niistä väliäkään pitänyt, eikä hän myötäjäisten tähden nainut. Se iloittaa minua! vastasi Stenman, että minun tyttäreni, joka on tarpeeksi kaunis, hyvä ja rakastettava, tulee naiduksi itsensä tähden. Kreivi ajatteli: Että saada sinut kukkarosi aukasemaan, siitä minusta kyllä miestä tulee, kun hän on vaimoni. Jälkeen kihlauksen tanssittiin.