United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuolla haukotteli se hirtehinen taas, juuri kuin meni koulunovesta!... "Kuuleppas!" huusi purjehdusopettaja äkkiä hänelle takaapäin "sinä Juhl sanos minulle tässä kahden kesken ... miksi sinä käyt niin ohuissa vaatteissa?" "Minäkö? minulla ei ole koskaan vilu!" Rejer tunsi kopeutensa kovasti loukkautuneen meriupseerin edessä: "Ei hätää! sukuni on varakasta jos vaan tahtoisin vaivata sitä."
Ja niinpä alkoikin hän jo saarna-asiansa puolesta loukkautuneen katkeruudella hakea toraa.
Heinistä tehtiin makuusija, ja Pekka alkoi varovasti hieroa tainnoksissa olevaa lumella. Kauan hän sai tehdä turhaa työtä; kuitenkin huomattiin, että mies hengitti vähän nopeammin, ja sitten nuotio korjattiin suuremmaksi. He alkoivat purkaa kuormaa laittaakseen miehelle vuoteen rekeen ja ajaakseen laaksoon, toivoen, että hevonen näyttäisi heille tien loukkautuneen kotiin.
Mutta kun vene pysähtyi hänen puutarhansa rantaan ja hän itse Peterkin'in avulla oli päässyt maihin, näytti siltä, kuin olisi palaaminen omalle kynnykselle kerrassaan taas haihduttanut kaikki loukkautuneen ylpeyden sekä kateuden tunteet ja muuttanut nyreissään olevan, syrjäytetyn kansanjohtajan suoraksi, ystävälliseksi, vieraanvaraiseksi ja kohteliaaksi isännäksi.
Neiti Hanna liikkui lämpöisenä, punakkana ja vilkkaana siinä kuistilla, aivan huolimatta ja tietämättäkin Jaakon kärsimyksistä, äänettömästä suuttumuksesta ja loukkautuneen turhamaisuuden harmista. Tunteissaan jonkun ruusun tai hortensian entisiltä, ammoin jo menneiltä ajoilta, jolloin hänen äitinsä vielä oli elossa, hymyili Hanna niille kuin vanhoille tutuille.
Kun Irenen muutamia päiviä sitten täytyi loukkautuneen jalkansa tähden pysyä huoneessansa, niin tapahtui, mitä ennen ei oltu kuultu eikä nähty, että hän sangen osan-ottavaisesti kysyi Klealta, mikä hänen sisartansa vaivasi, ja antoi hänelle Ireneä varten kakun. Sill'aikaa kun Krates teki työtä, hän ei puhunut sanaakaan ylimmäisen papin kanssa.
Alakuloisena ja loukkautuneen näköisenä tarjosi Jaakko Jaakonpoika paperia. Velanmaksaja otti sen, katseli hetkisen ja ehdotti: Pannaan se pitkinpäin kahtia, niin saatte te toisen puolen, minä toisen ja niin on kumpasellakin isänmuisto. Jaakko Jaakonpojan katse kirkastui. Mutta sepä vasta sopiikin!
Kuka minut vapauttaa? Jos lupaatte minulle tyttärenne ja puolet valtakuntaanne, niin vapautan teidät, lupasi Pajalan herra. Hän on heittiö! virkahti Sinikka-rouva loukkautuneen näköisenä. Ettekö kuullut, herra tohtori, että hän monista lupauksistaan huolimatta kutsui minua jälleen anopiksi? Sitä en kuullut, vastasi Paavo Kontio.
Vihdoin nuo molemmat voimat tekivät sovinnon, ja sen johdosta sanoi lääkäri hyvin loukkautuneen äänellä vaimolleen: "Kun olet kerran osoittanut, ett'et luota minuun, vaan omin päin kutsuit toisen lääkärin, niin saat itse kantaa toimiesi seuraukset. Minä pesen käteni, enkä enää millään lailla sekaudu taudin hoitoon."
Ajopelien vieriessä, tomun pöllytessä ja voimavaunujen sinistä benzinisavua puksuttaessa olivat Johanneksen ajatukset äkkiä siirtyneet, keskeltä rahan orjien ja orjattarien valtaväylää, vallankumouksen veriseen, pelottavaan, rankaisevaan kaupunkiin. Armaani, sinä olet niin vähäpuheinen? kuuli Johannes samalla tutun, hiukan loukkautuneen nais-äänen vierellään virkahtavan.