United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sen vakuutan teille, neiti!" lausui hän hilliten ääntään, jossa piili ankara vihanpuuska "että jos vaan voitte hankkia minulle nuohojan paikan, niin menee Rejer Jansen Juhl kyllä uuninpiippuun... Se on yhtä varma kuin että hän suorittaa perämiehen tutkinnon, vaikk'ei ole killinkiäkään taskussa!... Niin, minä olen länsimaasta, neitiseni! eräästä paikasta sieltä, jota kutsutaan 'Eteenpäin! ja siitä huolitaan viisi, käykö tie puuvajan tai kaupungin uuninpiippujen kautta!"
"Jos olisi ollut kysymyksessä luodin ulos-ottaminen tämmöisestä haavasta, en olisi tahtonut antaa kuutta killinkiäkään siitä elonkipinästä, joka tässä nuoressa miehessä on! Mutta auttakaa minua riisumassa vaatteita, niin saamme nähdä, mitä sitten on tehtävä. Mutta varovasti, varovasti!"
En aio enää tuhlata killinkiäkään maalla, saat hirttää minut, joll'en ole itara ja kitkuta, niin että ruskaa paikat. Sillä tavalla tulen kotiin varakkaana miehenä. Kuules Rejer, sinunkin pitäisi kiinnittää kukkarosi nauhoja!" "Niin on tuuma, perämies!" "No, sittenhän meitä on kaksi ahnekonttia! niin kuivia, että voivat raapaista tulta meistä!" "Sanos minulle, Rejer! Olitko tuttu kanunamiehellä?"
Yliopettajan rouva tapasi apteekkarin rouvan kadulla. He tiesivät sen tietysti jo kumpikin. "Ja merkillisintä on, että tilit olivat aivan kuin olla piti," sanoi yliopettajan rouva. "Ei killinkiäkään puuttunut kassasta. Olisitteko te sitä uskonut?" Apteekkarin rouva ei olisi sitä uskonut. Yliopettajan rouva ei myöskään olisi sitä uskonut.
"Ei ole killinkiäkään!" pääsi lopulta hänen suustaan... "Ei killinkiäkään saatavana mistään ... enkä ... enkä minä saa perämiehen tutkintoa, en!" lopetti hän ja katsoi miettiväisenä ylös, ikäänkuin hän puolestaan olisi jättänyt jo koko asian.
Ei hän ole keneltäkään varastanut killinkiäkään, eikä muutakaan koiruutta harjoittanut, miten moni muu, jott'ei hänellä ole itkun syytä. Ja kumminkin hän itkee, itkee niin että lainehtii.
Kolmeko pulloa ... ei kaksihan niitä oli ... mitä herra hovimestari ajatteleekaan?... eihän minun tapoihini kuulu nylkeminen ... saakelin rihveli!... se on tylsä kuin kärsä ... minnehän olen laskenut veitsen... Kalle, haepa minulle veitsi!... Minun täytyy teroittaa rihveliä ... ei ei, herra hovimestari, ei killinkiäkään enempää kuin olen saapa!
Hän oli myöskin olevinansa pyhä kuin Herran enkeli, mutta minäpä keksin ketun sydämen, minä", Ja Marit ojensi itseänsä korkeaksi ja suoraksi. Eli nosti itkettyneet silmänsä äitiä katsellen; nyt hän yht'äkkiä sai rohkeutta. "Hän ei tahdo kerjätä killinkiäkään sinulta", vastasi hän tyynesti.