United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä 1655 Rauman kirkossa muuan talonpojan leski ja Tykkilän Antin vaimo panivat toimeen sellaisen metelin jumalanpalveluksen aikana, että kirkko korkeasta käskystä suljettiin joksikin aikaa ja avattiin jumalanpalvelukselle vasta, kun runsaat sakot oli suoritettu Turkuun. Ja 1680 täytyi Margareta Tavastin maksaa 2 taalaria kirkolle »tappelustaan», kuten kirkonkirjassa sanotaan.
Mutta kaikesta innostaan huolimatta hän ei voinut tässä kiireessä Rauman kaupungista saada enempää kuin neljä hevosta. Ratsu-, jalka- ja tykkiväki, kaiken kaikkiansa 150:n miehen paikoille, lähti nyt aamulla Rihtniemelle marssimaan.
Luultavasti pantiin vaate syrjään, se unohtui ja hoidon puute sen vähitellen hävitti, sillä nyt ei enää siitä ole tunnettavaa jäännöstä Rauman kirkon tavattoman suuressa messu-pukujen kokoelmassa.
Ja tuskin oli tämä tehty, kun vahvasti miehitetty vene lähti laivan kupeelta ja laski Annilaan päin, nähtävästi estääksensä pakolaisia palaamasta niemeltä manterelle ja isolle Rauman kaupunkiin vievälle maantielle. Elias naurahteli seuratessaan kalliolta vainoojainsa aikeita. Viimeinen solmu! jupisi hän, purki solmun ja nakkasi nuoran kauas luotansa metsään.
Koska näitten muistiinpanojen lähtökohtana on Rauman kirkonarkisto, on meidän ensin katseltava hieman ympärillemme vanhan luostarikaupungin kirkossa, joka on runsaasti koristettu pyhimyskaapeilla ja tauluilla, seinä- ja kattomaalauksilla, ja luotava silmäys seurakuntaan, joka asianomaisesti jaettuna täyttää penkkijonon viimeiseen paikkaan saakka. On kuningas Fredrikin aika.
Häväistyä kauppiasta hyvitti kirkkoraati kuitenkin jo seuraavana vuonna 1738 sillä kunniaa tuottavalla luottamuksella ja taloudellisella edulla, että hän sai Kielistä tuottaa sen melkoisen viinivaraston, jota Rauman kirkko siihen aikaan myöskenteli kaikessa viattomuudessa mitä tuottavimmasta hinnasta maaseurakunnille j. n. e.
Aamu, joka koitti tämän hirvittävän myrskyn jälkeen, oli päiväpaisteinen ja tyven. Paksu valkea lumivaippa oli levinnyt kaikille kaduille ja katoille vanhassa Rauman kaupungissa, joka siihen aikaan oli paljon rapistuneemman näköinen kuin Uusikaupunki. Juhannusiltana vuonna 1682 paloi suurin osa kaupunkia: ainoastaan vanha kunnianarvoinen fransiskaanien kirkko säilyi aikain hävityksiltä ja seisoi silloin siinä, missä nytkin. Nyt olivat sodan kauhut puhaltaneet paikkakunnan ylitse. Raumalla oli siihen aikaan 6 (sanoo kuusi) porvaria.
Ettei Rauman kirkko ollut ainoa maassa, jossa tuollaista tapahtui, käy selville vanhoista asiakirjoista. Perniössä esim. v. 1661 aatelismiehet Sass ja Sabelstjerna riitelivät keskenään kunniapaikoista ja ratkaisivat asian kohta paikalla kaksintaistelulla, kirkon kuorikäytävässä.
Kaupungin kuudella porvarilla oli muuta tekemistä, sotaväki oli sotaretkellä, ja ainoa, minkä Sparrfelt sai aikaan, oli, että sinä päivänä nyplättiin Rauman kaupungissa pitsejä muutamia kyynäriä vähemmän kuin tavallisesti.
Rauman sukuhaara, luvalla sanoen, sammui siis miespuolella, mutta edesmenneen everstin samettihousut jäivät jäljelle ja ovat vieläkin tallella.