United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
KATI VIRTANEN. En maar. Minä olen meidän pitäjän emäkirkolta enkä mistään korvesta, enkä takamaalta. HOFFMANN. Mutta aivan äskettäin olet kaupunkiin muuttanut, sen näkee kaikesta. KATI VIRTANEN. Ei miestä turkista tunneta, vaikka totta kyllä, ett'en täällä vielä ole vuosia ollut. HOFFMANN. No, eikö se nimi vieläkään ole johtunut mieleesi? KATI VIRTANEN. En minä sitä alkupuolta Sen lopun minä
Mutta kun oli hämärä, niin emme me muut hoksanneet, että Krankalla oli herran turkki päällään, vaan aloimme vereksin voimin taas pölyttää samaa turkkia, jota ennenkin olimme tottuneet pölyttämään, ja varma on, että löyly siinä sähähteli Krankan kiukaista, mutta Aaprahammi Melkiorinpoika virkosi turkista päästyään ja juoksi nuttusillaan kaksi peninkulmaa Huusan taloon, siellä sitoi hänet Kokkolan Jaakko ja konna vietiin Tukholmaan.
Jopa pyysi hän velan-antajia tulemaan Ruotsiinkin, jonka pyynnön useat täyttivätkin: he tulivat ja siellä saivat he täyden makson. Minua ei se murhetuttanut, sillä minä en ollut tehnyt mitään velkoja, ja puhun tapauksen vain, osoittaakseni, miten rehellinen kuitenkin kuningas oli kaikissa suhteissa ja tilaisuuksissa. Minä iloitsin vain sydämestäni, että viimeinkin pääsimme Turkista.
"Niin vainenkin, pitihän meidän sanoa toisillemme Lailasjam ja Ingasjam", sanoi Inkeri. "Kiitos itsellesi viimeisestä, poroista ja somasta turkista, jonka minulle lähetit. Mutta etkö tervehdi veljeäni. Etkö enää tunnekaan tuota 'pahaa Daroa?" Laila ojensi hänelle kätensä hymyillen, joka ei suinkaan osoittanut vihaa, vaan pikemmin iloa jäälleen-näkemisestä.
Mutta minä sanon hänelle että hän ennemmin söisi sudet, joita täällä vuorilla näkyy kosolta olevan; ne ovat lihavampia paistia, kuin minä olen, ja hänellä on vähempi vaivaa turkista."
Sen jälestä ryyppäsimme mainitun juhlaryypyn, ollen hyvin tyytyväisinä, rauhan tulolle ja huhun mukaan kuulleistamme rauhan ehdoista, jotka olivat että kaikki Turkin alla olevat kristityt pikku ruhtinaskunnat pääsisivät vallan vapaiksi Turkista ja sitäpaitsi maksaa kaikki sotakulungit. No, mitä parempaa päätöstä tälle sodalle olisimme voineet toivoakaan?
Kun Maria Teresia ensin sai näistä ehdotuksista vihiä, kieltäytyi hän lujasti niihin osaa ottamasta. Hänen ympäristönsä oli samaa mieltä kuin hän. Toivottiin saatavan Turkista, Ranskasta, Englannista apua Venäjää vastaan. Tultiin kuitenkin huomaamaan, että nämä vallat eivät voineet tahi eivät tahtoneet antaa apuaan.
"En ollenkaan pelkää, mutta onhan hauskempi, kuin meitä on kaksi. Saisipahan olla toinen katsomassa, kuin minä sutta sutkin, niin että tomu turkista pöllyää." "No, saathan ottaa myllärin pienen Annin kiveltä katsomaan tätä menoa", sanoi Joonas. "Ei, hän säikähtäisi", sanoi Valtteri, "eikä muutenkaan ole soveliasta tytön olla sudenjahdissa.
Poika on hyvä, ja ansaitsee siis tulla autetuksi." Liborius riemastui tästä turkista, aivan niinkuin hän itse olisi sen saanut. Lempeästi likisti hän katteinin kättä, sanoen: "Jumala teitä palkitkoon, Bertram! Tässä on meillä taas hyvä esimerkki, että vielä löytyy sinisen taivaan alla hyviä ihmisiä.
Mutta ne, joilla ei ollut turkista haaraa, kärvistelivät kylmissään ohkaisissa päällystakeissa; harppasivat pitkään ja tiheään narisevalla tantereella ja varastivat tuon tuostakin toisella jalalla, kun eivät suorastaan juosta viitsineet.