United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kas tässä, lapseni, ota vähän rohtoja, ne rauhoittavat. Noin, ja nyt muutamme kuivan paidan.» Sitten äiti peitteli häntä niin huolellisesti ja suuteli poskelle. Kuinka hyvälle tuo äidin hellä huolenpito tuntui. »Saatkohan jo unta, lapseni?» »Kyllä luulen.» »Menisin auttamaan pappaa levolle, jos uskaltaisit jäädä tänne yksin.» »Mamma menee vaan.»
Ja minä en pyydä heiltä anteeksi, en vaikka! Pyytäkööt ensin he anteeksi. Anni Tavastilta ja Olga Nyströmiltä ELISABETH. St, hiljaa, hiljaa! Kyllä sinun täytyy, lapseni, totella pappaa. Ja herkiä itkemästä nyt, muuten silmäsi turpoavat. »Elias Lönnrot» saattaa tulla tuossa paikassa. Kas niin, nyt on minulla matto valmis, mutta sinun kukkasi ovat vielä kaikki hajallaan.
Tuskinpa sadan vuoden päästä enää kukaan minua muistanee, vaikka olen kirkon kuudennus ja vaikka olen puhutellut keisariakin, sekä vanhaa pappaa että sitä nuorta keisaria, joka pappansa perästä isännäksi pääsee. Niin, niin tuskin meitä vanhoja silloin enää muistellaan." Tuskinpa häntä todellakaan enää vuosisadan perästä muisteltanee.
Me kyllä voimme asua yhdessä sen sallin mutta huoneet jaetaan kahtia, me syömme erikseen ja olemme kaikin puolin vieraita toisillemme. Kas niin, tule nyt pois, Miili. MIILI. Mutta mamma katsopas nyt pappaa, kuinka hän kärsii AMELIE. Kärsiköön se on hänelle oikein FIINA. Tässä olisi sähkösanoma assessorille. Sähkösanoma! Se on tätiltä. Aivan oikein, se on Oulusta. Kuitatkaa joku.
Mutta pappaa alkaa haukotuttaa ja hän ehdottaa mammalle, että mentäisiin maata. Sanotaan »hyvää yötä» ja ohjataan vieras yliskammariin, jossa hänelle on valmistettu vuode kahdesta höyhenpatjasta ja pantu kynttilä, tulitikut ja vesilasi tuolille pään pohjiin. Vieras jää yksin ja alkaa riisuutua. Sitä tehdessään hän avaa ikkunan ja nojautuu katsomaan ulos.
Puhu suusi puhtaaksi, puhu paikalla, sanon minä! HILMA. Mutta eihän se yhtään tähän kuulu, ei yhtään. Kun oli puhe tappelusta, niin minä vain muistin, mitä äsken näin tuossa lehdessä ja josta mamma luultavasti jo tietääkin. ROUVA. Mitä lehdessä seisoo? Enhän minä tiedä mistään. Näytäpäs tänne! HILMA. Mutta mamma ei saa tulla levottomaksi eihän koske pappaa ROUVA. Annahan tänne nyt vain!
Kun rovasti taas poistui, heitti hän saalin hartioilleen ja meni pihan yli tupaan. Antero ja Lauri olivat vielä siellä Hannan ja Kaarinan kanssa. He olivat jo lähtövalmiina. Minä vielä tulin sanomaan, ettei teidän kuitenkaan pitäisi tuomita niin ankarasti pappaa. Minä luulen, ettei hän itsekään hyväksy käräjiä. Mutta jos hän ei niitä hyväksy, niin on se minusta vieläkin kummallisempaa!
Surua herättäisi hänessä jok'ainoa sanasi, ole siitä varma. Sillä hän ei ikinä ole sinua kehoittanut näin pappaa kohtelemaan, ei esimerkillä eikä neuvoilla. JUSSI. Ei tosin olekaan; vaan sen on oma järkeni minulle opettanut. Olenhan nähnyt, mihinkä ehdoton alttiiksiantamus vie.
Se sana kävi Gabrieliin kipeästi, ja yhtäkkiä hänen äskeinen pajassa liikkeelle päässyt raivomielensä alkoi jälleen kokoon kuohua. Minä tiedän itse mikä minulle sopii, mikä ei, sanoi hän ja hänen huulensa vapisivat ja hän meni ihan kalpeaksi. Hän muisti hämärästi, että juuri noin tuntui kerran ennen, silloin kuin hän nousi pappaa vastaan, ja että nytkin ehkä kaikki täytyy loppua anteeksipyyntöön.
Vesa kerskasi äskeistä tunnustustansa koristellen: Mutta kunhan pappa menee ryöstämään ja mamma on yksinään, niin sitte minä en pelkää, vaikka olisi sata pappaa! Mutta nälkä yltyi sitä mukaa kun päivä kului. Vihdoin keksi hölmö Juntus keinon. Hän ehdotti: Mennään tämän talon tupaan pyytämään köyhän apua! Ensin se ihastutti, mutta oitis huomasi Vesa: Eipä sitä uskalla.