United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Jumala olkoon sinulle armollinen!» »Minun isäni teki sinulle väärin silloin, kun liitti sinun kohtalosi minuun.» »Ja sinä teit väärin silloin, kun vannoit rakastavasi minua, vaikka et ole koskaan rakastanut.» Nyt oli siis Elina saanut sanotuksi, mitä hän oli viime aikoina niin monesti ajatellut. »Kukapa tämmöisinä aikoina ajattelee rakkautta?» vastasi Miihkali.
»Jos olet puutarhassasi kastelemassa ja kylvämässä, mutta näet susien hiiviskelevän aidan toisella puolen, tietysti sinä silloin jätät työsi ja menet ajamaan ne pois.» »Niin teen», vastasi Elina, mutta hänen äänensä ei enää ollut niin vakava kuin ennen.
Soma, armas toimi, Tulithan sä elämäni aatteheeksi, Tuoden uutta elaketta sielulleni Murheen päiväl, kuolon niittäessä tässä. Mut nyt onni kova ehkä toisin tahtoo, Pyhän pyrkimisein tyhjäks tehdä tahtoo. ALMA. Minä tiedän sydämmenne murheen syyn. ELINA. Sinun sydämmesi ikävöitsemys, Salasuudes olentoas polttava. ALMA. Olkaat rauhas, äiti!
Näin minä ensi kerran tapasin Elina Holtin, ja nyt en näe myrskyilmaa sen illan tulematta kaikkine tapauksineen selvänä silmieni eteen; näen noiden miesten ruskein kasvojen esiintyvän pimeästä ja tuovan onnettomuuden sanoman taloomme, ja muistan ennen kaikkea tuon likomärän tytön vaaleine hapsineen, harmaine silmineen sekä vakavine puheineen.
Elina, nyt tahdon tunnustaa sinulle suoraan kaikki. Minä olen pettänyt sekä suulla että silmillä, ja monen monille olen sanonut samaa, mitä tänä yönä sinulle kuiskailin. Mutta usko minua Hiljaa! Ei mitään siitä. Eihän minun rakkauteni ole pieninkään korvaus kaikesta, mitä sinä minulle lahjoitat.
Vähä väliä "valtiolliset harrastukset" vallottivat koko hänen mielensä. Minä olin vaiti ja ajattelin omia asioitani, josta oli seuraus, että "patriootti", jättäessään minut hyvästi, ylisteli minun "vilkasta yleisten asiain harrastusta". Joku aika myöhemmin, talven muuttuessa kevääksi, Elina pyyti minut ulos kävelylle emme pitkään aikaan olleet missään kävelemässä.
Ja sitten hän lauloi erään noista renkutuksista, jossa sanotaan, että ei tiedetä rakkauden tulosta muuta, kuin että se tulee kenenkään lähettämättä, kenenkään tietämättä, vaan että se kumminkin sytyttää itsekutakin ihmistä ilmituleen... "Jumala varjelkoon, Elina, minkälaisia veisuja sinä laulat!" "Niinkö vai?
Kalmun talossa oli väki vielä ylhäällä, kun kosijat sinne saapuivat. Elina istui surullisena vuoteessa. Wellin Anttia nähdessään koetti hän pujahtaa ulos pirtistä, mutta tämä tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Minulla on tänä iltana rahtusen puhumista sinulle, älä yhtään pelkää minua, vaan vastaa suoraan, se saattaa olla sinulle ja minulle hyödyksi."
Nyt se aika tuntui minusta olevan niin äärettömän kaukana, ja Elina itse oli minulle niin outo, ett'en edes vihjaukseltakaan voinut viitata menneihin aikoihin enkä niiden moneen ihanaan tapaukseen. Pelkäsin, että hän silloin loisi minuun oudon, ihmettelevän katsauksen, ikään kuin hän ei enää ymmärtäisi mitä tarkottaisin.
Sekin antoi hänelle erikoista arvoa. Vaikka oikeastaan asia oli niin päin, että Elina antoi historialle arvoa, sillä historia itsessään oli hyvinkin tavallinen. Kun Elina pikku tyttönä kävi kansakoulua, asui hän tohtorin-talon tuparakennuksessa. Eräänä syksynä Elinan palatessa kouluun oli talossa pieni, kesällä syntynyt poika. Se poika oli Eero.