Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Elina liittäytyi kovasti minuun ja välisti hän painoi päänsä olkaani. Mutta ei kauvankaan, niin hän jätti käsivarteni ja riensi pois, kuin hän olisi tahtonut paeta jotakin. Sitten hän taas astui aivan hiljaan ja katsoa tuiotti etehensä.
»Saat leipää ja vaatteita, kunnes kasvat mieheksi.» »Saanko minäkin uuden hameen? Tämä on jo niin hajallinen», sanoi pikku tyttö. »Saat», vastasi Elina, »saat hameen ja leipää niin kauan kun minulla itselläni on palanenkaan teille antaa.» Lapset hymyilivät iloisesti, vaikka tytön silmissä vielä kyyneleet kiiluivat. »Näettekö, Sakki, me olemme jo hyvät ystävät?»
Elina pysähtyi ja katsoi minua syvästi silmiin ja vähän ihmeissään hän sanoi: "Sano minulle: saattaisitko todellakin tyytyä läpi koko elinaikasi istumaan tuolla Holtin konttorissa taikka olemaan tämmöisen pienen seudun lääkärinä?" "Saattaisinpa kyllä ainakin jälkimäistä", vastasin avomielisesti. Elina alkoi taas käydä eteenpäin ja hänen katseensa ilmotti miettimistä.
"Niin vai?" hän sanoi vitkastellen ja katsoi vähän hämillään toisanne päin. "Mutta onko kaikki vaara nyt ohitse?" "On." "Onko Elina noussut vuoteelta ." Holt oli hetkisen vaiti. "Hän on lähtenyt matkalle," hän sitten sanoi epäröivän näkösenä ja katsoi taas hämillään sivulle. "Matkalle? matkalle. En ymmärrä sanaakaan." "Niin hän äkkiä tahtoi lähteä matkalle ja ." "Matkalle? Mutta mihinkä?"
Minä pysyn mieluummin yksinkertaisena. OLAVI: Pyhänä ja yksinkertaisena, Elina. ELINA: Herra Olavi on liian hyvä minulle. Tuo mies on valmis heti lähtemään... MAUNU TAVAST: Hyvä. Olavi! Kentiespä tahdot tarkastaa kirjeen? Minä tiedän kyllä sinun ymmärtävän parhaiten nuo asiat. MAUNU TAVAST: Myöskin sinun on niitä kerran ymmärrettävä, Olavi.
Pitkän odotuksen perästä kuulin jonkun astuvan alas portaita myöden, ja naisen ääni kysyi: "Kuka siellä?" "Joku, joka tahtoo puhutella Elina Holtia." Kuului taas askeleita portaita ylös, sitten taas takaisin alas, vastattiin: hän ei ollut kotona, hän oli mennyt kävelemään. Minne hän oli mennyt? Milloinka hän tulee kotia? Sitä ei tiedetty.
Mutta, nähkääs, minä tiedän, että hän rakastaa veljensä tytärtä; minulla on satoja todistuksia siitä. Jospa vaan olisitte minun kanssani nähneet, kuinka tuskallisesti hän vakoilee, eikö Elina tahdo mitään muunnosta talossa, niin ette voisi epäillä enää.
Holtin tervehdittyä syntyi hetken hiljasuus. Vihdoin Elina katsoi ylös häneen ja ompeluansa pois panematta hän sanoi: "Kuulin tarjonneesi Henrikille paikkaa sinun luonasi", ja hänen kasvonsa olivat taas kalpeat ja silmät omituisesti tiirillään. "Niin minä olen " Holt alkoi vitkalleen, melkeinpä ujosti; vaan Elina ei sallinut hänen jatkaa.
Ei minusta maisteria tulekkaan. Ja miksei? Eero ei vastannut, heittihe vain pitkäkseen puulaatikon kannelle, levitti avatun geometrian eteensä, nojasi kyynärpäitään laatikon kanteen ja painoi leuan käsien varaan. Sitte hän jäi tuleen tuijottamaan. Mitä viisauksia tuossa kirjassa on, kysäsi Elina. Antaapa kuulua. Tahdotko? Antaa tulla.
Mutta silloinpa Elina purskahti semmoiseen sopimattomaan ja vallattomaan nauruun, ett'en ole ennen kuullut kummempaa. "Olet tuhma", hän sanoi. "Mutta Elina hyvä" minä alotin lausua vallan närkästyksissäni. "Mutta kuinka sinä luulet rakkauden syntyvän?" "Etkö sitä tiedä?"
Päivän Sana
Muut Etsivät