United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä tuomitiet häntä väärin, isä kulta," sanoi Greeta kainosti, "hän rakastaa minua juuri samasta syystä kun sinäkin; sen hän tekisi sittekin vaikka olisin punatukkainen ja rokonarpinen eikö niin?"
Vilma Aarnio kertoi juuri pitkää juttua. Neiti X, se punatukkainen, joka jo oli ainakin 35 vuotta ja joka ennen oli ollut kihloissa sen pastori Y:n kanssa, oli äskettäin mennyt naimisiin maisteri
Hänellä on todellakin luonaan eräs löytölastenkodin lapsi, joka on samanikäinen. Mutta hän on tullut rouva Cauchoisin luota ja hän on pitkä ja punatukkainen ja nimeltään Richard. Hän vietiin löytölastenkotiin muutamia päiviä aikaisemmin kuin tuo toinen. Minä tiedän, kuka hänen äitinsä on, hän on se englannitar, Amy, joka asui rouva Bourdieun luona ja on yksi hänen päävieraitaan.
Kerran kun punatukkainen Hilma, joka muuten kaikkein vähin kiinnitti Henrikiä tähän kortteeriin, oli taas saanut tarjottimen onnellisesti pöydälle, kysyi Henrik häneltä: Mistä teillä onkaan tämä pöytä? Silloin Hilma vastauksen asemesta ihan aiheettomasti sai loukkaantuneen hymyn huulillensa, jonka piti ilmaista, että "kyllä he ovat parempiakin päiviä nähneet kuin nämä nykyiset ovat."
Vinosti minua vastapäätä istui punatukkainen kauppamies Vadel pitkine kuivanlystikkäine kasvoineen, singautellen räiskyvän sukkeluuden toisensa jälkeen, ja minun vierelläni kuiskaili kyttyräselkäinen konttoristi Gran, joka koko ympäristössä oli tunnettu terävästä päästään ja peljätty purevan kielensä takia.
Tuo lempeästi piirretty suu ei läheskään ollut takauksena siitä että tyttö ei ollut karsas, ettei hänen kasvonjuonteissaan ollut jotain jokapäiväistä, ettei hänessä ollut pisamia, ettei hän ollut punatukkainen mutta ei tuon valkoisen huivin kulman alta pisti juuri esiin loistavan, mustan hiuskähärän kärki ei, punatukkainen ei hän ollut.
Katsos vanhusta kun hulttaantui, sanoi punatukkainen niinkuin vartija olisi hyväelläkseen häntä lyönyt. No, joutukaa siitä! Mars kirkkoon. Maslova ei ehtinyt vielä sukiutua, kun tirehtööri saapui saattajinensa. Aamuhuutoon! kiljasi vartija.
Heti avautui ovi aitauksen takaa ja esille astui kaksi santarmia, lakit päässä, paljastettu miekka kädessä, ja heidän jälessään ensin yksi syytetyistä, punatukkainen, teerenpilkkunen mies ja kaksi naista. Mies oli vankipuvussa, joka oli hänelle sekä liian väljä että liian pitkä.
No annetaan vaan hänellekin, sanoi Maslova, joka aina kaikille jakoi kaikki, mitä hänellä oli. Kyllä annan kohta niin että.. Koetas, koetas, sanoi punatukkainen työntäytyen Korabljovan päälle. Luuletkos minun pelkäävän? Senkin kuritusvanki! Semmoiseltapa sen kuulenkin. Senkin riivattu ketale! Minäkö ketale? Siperialainen, murhaaja! huusi punatukkainen. Alappa väistyä, sanoi Korabljova synkästi.
Hän vaan ajatteli olevansa nyt siperialainen, ja olihan häntä jo kaksi kertaa siksi sanottukin, ensin Botshkova ja sitten punatukkainen, eikä hän mitenkään voinut tottua tuohon nimeen. Korabljova, joka oli maannut häneen selin kääntyi lavitsalla. Kylläpä en olisi uskonut, sanoi Maslova hiljaan. Mitä kaikkea muut tekevätkin ja kuitenkin pääsevät vapaiksi, mutta minun täytyy kärsiä ilman syytä.