United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinne tultuansa kuiskaili hän hiljaa kuin yön haamu: "Jaakko, Jaakko! Missä sinä olet?" Sitten kuunteli hän niin hiljaa, ett'ei tohtinut hengittääkään. Kauvan hän kulki, kauvan hän kuiskaili, kauvan hän kuunteli, eikä mitään kuulunut. Vihdoin viimein oli hän kuulevinaan jotain heikkoa oihkaamista. "Jaakko, Jaakko! Oletko sinä siellä? Oma Marisi hakee sinua", kuiskasi taas Mari.
LETHINGTON. Tulen suuresta salista eräästä kohtauksesta, joka on kaikkia kummastuttanut. Kuningatar... DARNLEY. ... Kuningatar! LETHINGTON. ... Tuli sisään, meni suoraan Rizzion luo, kuiskaili hänen kanssansa, nojautui sitten hänen käsivarteensa ja vei hänet sisä-huoneisin. DARNLEY. Hyvä Jumala, armahda järkeäni! LETHINGTON. Seisoin ranskalaisen lähettilään vieressä.
Ne heräsivät hänessäkin nuo hyväilyt vaikuttivat kuin tulikipinät hänen elimistöönsä. Puhe taukosi, Hellman vaan kuiskaili jotain silloin tällöin. Selma oli illan kuluessa muutamia kertoja saanut lausutuksi Aarnold. Mutta nyt oli jo myöhäistä, tunnit olivat vierineet heidän huomaamattansa. Hellman katsoi kelloaan ja hymyili. Ai, ai !
Se tanssitti häneen korviaan myöten hullaantuneita rakastajiaan, niin että virsut olivat joskus singota pois muorin jaloista, ja siinä tanssin pyörteessä kuiskaili ja ihan lonkkaansa lyöden vannoi niille armastelijoilleen, että isänmaa ja kaikki on mennyttä, jos ei rakastaja luovu isänmaasta ja rakasta uskollisesti ja hellästi häntä yksin.
Hilja katseli ujosti ympärillensä, mutta samassa loistivat hänen silmänsä ilosta, kun hän näitten vieraitten lasten joukossa näki erään tytön, joka kesällä Naantalissa oli hänen kanssaan leikitellyt. Tämä tyttö oli ylhäisestä kodista, ja hänen nimensä oli Anna K . Hilja noikkasi iloissaan Annalle, mutta Anna purskahti nauruun ja kuiskaili sitte kumppaniensa kanssa.
Oi! ei ollut nuoren miehen helppoa, hänen, joka oli niin lahjakas ja oli niin runsain määrin saanut osakseen kaikkea sitä, mikä tekee elämän suloiseksi, ja joka juuri oli ehtinyt alkaa uran, mihin rakkauden ruusut, tuoreet laakerit häntä kutsuivat, hänen ei ollut helppoa siitä tulevaisuudesta kääntää katsettansa pois ja kuunnella niitä sanoja, joita hänen sykkivä sydämmensä yöt päivät hänelle kuiskaili: «sinun täytyy laskeutua hautaasi!
Puheenjohtajakin saapuu paikalleen, kuiskaili yksi ja toinen, toiset samalla silmää iskien ja naureskellen Kovasen viimeaikaiselle käyttäymiselle. Toiset olivat valmiit uskomaan hänen pysyneen poissa paikkansa menettämisen pelosta, toiset jotka aina hyvää ihmisistä uskoivat, pelosta lakon lopulliseen menestykseen.
Patras venyessään kivillä rautaisen portin luona haukotteli, huokaili ja toisinaan ulvoiki: kaikki kuitenki turhaan siksi kunnes kirkon ovet suljettiin. Silloin kirkosta tuli Nelloki ulos ja puristaen käsillänsä koiran kaulaa sekä suudellen sen kuonoa, aina kuiskaili sille nuo yhdet ja samat sanat: Jospa vaan saisin nähdä niitä, Patras! Jos vaan saisin nähdä!
"Mahdotonta, että voisin tätä kauvemmin kestää", kuiskaili hän öisin ja nyyhkien painoi kasvonsa päänalusta vastaan, "tästä täytyy tulla loppu ... en voi jatkaa tällaista elämää ... ilman tarkoitusperää, ilman harrastusta ... ilman rakkautta, ilman toivoa...!" Tällä tavoin kului syys ja talvi.
Poika aina hiljaisena kuunteli näitä sanoja, sillä hän syvästi kunnioitti ukkoansa. Mutta kuitenkin eräs sanomaton harras toivo, toivo semmoinen, joka elähdyttää älykkäitä lapsia, kuiskaili hänelle: "Kyllä köyhätki tahtovat toisinaan tahtovat olla suuria ja saavuttavatki päämaalinsa aivan vastoin ihmisten luuloja ja kohtalon ivauksia".