United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä Virui vahva vaaleen-harmaa usva, Eikä nähty rantaa, vettä, saarta. "Koetas itse löytää tietä tuolla," Virkkoi, "kukaan muu ei venheell' lähde, Jalkaisin on järvi pitkä kiertää Eikä hevoseni sulle jouda." Vanhus kuultuansa tylyn sanan Astui hiljaa rantaan, venheen työnsi Vesillen ja usvass' alkoi soutaa.
Kas, kas, kuinka se vääntää kasvojansa, atututui, äläs nyt, äläs nyt se taitaa ruveta itkemään, pupukka raukka, sypykkä, lipukka. Se nauroi, kuules Ingrid, se nauroi! Tuo hyvä Gabriel jo pois. Minä tuon, minä tuon. Ja koetas kuinka tavattoman hieno iho sillä on, ihan kuin silkkiä, koeta tästä näin, minä tuon Ovi sulkeutui taas eikä enää erottanut muuta kuin vaan että siellä puhuttiin.
No annetaan vaan hänellekin, sanoi Maslova, joka aina kaikille jakoi kaikki, mitä hänellä oli. Kyllä annan kohta niin että.. Koetas, koetas, sanoi punatukkainen työntäytyen Korabljovan päälle. Luuletkos minun pelkäävän? Senkin kuritusvanki! Semmoiseltapa sen kuulenkin. Senkin riivattu ketale! Minäkö ketale? Siperialainen, murhaaja! huusi punatukkainen. Alappa väistyä, sanoi Korabljova synkästi.
"Niin, mutta koetas nostaa sitä!" "Niin niin, mutta katsos millaiset hampaat sillä on!" Lapsilauma oli piirittänyt ukko Niirasen joka haaralta. Hän istahti tuolille, otti Liisun syliinsä ja puheli: "Kyllä se teidän isä saa suuria ja koreita kaloja, mutta ei se sentään niin kauniita saa kuin setä. Setä saa väliin kultakalojakin, ja niitä ei tarvitse keittää eikä paistaa."
Sillä vaikka vesi on toimituksessa näkyväisesti läsnä ynnä tykönä on, niin ei se ole kuitenkaan vesi, joka toinkalttoisen matkaan saattaa, vain se on usko, joka sanan vedestä uskoo ja niin ovat ne eroittamattomasti yksi, sekä usko että vesi. Rälläät... Rälläät... Liika kiireesti lukea rälläät. No... Koetas uudestaan! Taidatkos sen selkeämmin sanoa?
NATHAN. Ette? Ette, Daja? Kas, mitä haittaa! Julmat haaveilijat! Josp' on se enkeli nyt sairaana! RECHA. Sairaana! DAJA. Sairaana! Ei, älkää toki! RECHA. Mua kylmä karmii! Daja, koetas, kuin jää on otsani, niin lämmin muulloin! NATHAN. On tottumaton ilmanalaamme tuo nuori frankki, tottumaton nälkään, säätynsä kovaan työhön, valvontaan. RECHA. Sairaana! DAJA. Nathan niin vain arvelee.
»Ka en mie varasta, eikä taattonkaa varasta, mut ihte myö otetaah, ku kohal satutaah. No saanko?» »Saat.» »Saanko? Koetas vannoa.» Kaapon silmät säkenöivät innosta ja kalpeat, likaiset posket punoittivat. Miehet katselivat erinomaisesti huvitettuina häntä. Esa vannoi. »Mutta etkö lyökään sitten minua?» Poika jo puki luudanvartta kalajokiseksi. »En, en, mutta sun pitää se varastaa.»
JOOSEPPI. Oi itkun päivä! Katsokaas, kuinka mestarini silmät mulkoilee. Hän on hukassa. EENOKKI. Ei, Aapeli, ei, ei käy tämä päisin näin syvästi mietiskellä ja murehtia. Koetas vaan, koetas vaan; saatpa muuton korvilles. AAPELI. Ei juuri hätää vielä. Mutta kovin musertuu sydämmeni, koska muistelen sitä korkeapovista impeä, joka mulle annettiin, mutta kohta taasen otettiin pois multa Herran nimeen.
»On ne paremmat kuin sulla on, eikä sun ole ollut isälläsikään kunnon tuluksia», ärisi ukko. »Minä poltankin tikkuja.» »Polta vain niin kauan kun kestää ja koetas mennä ottamaan niillä tuulessa kolloosi valkeata.» »Otan minä vaikka kuinka puhaltais.» »Tulukset ne ovat kuitenkin ensin näin piipputouhuissa.» »Kyllä ne ovat ne viimeiset kalut.» »On ne, saat nähdä, että häviävät ne tulitikut.»