United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja vienonsuruisaan hän väikkyy, Ja lempivät neidot ja laulajat hellät Suo hälle lauluja, kyyneleitä. Tuo viehkeä Luna! Naisekkaana Vielä hän lempii puolisoaan. Vasten iltaa, värjyen, kelmein päin Vilkuu hattarapilvistä hän Ja murhein katsovi poistuvaa, Ja tuskikkaasti jo huutais: "Tule! Tule! Lapset ne kaipaa sua.
Viihdy jo, laulaja, sie! Vait kuuntele vaisuna yöhön Myrskyä raivoavaa, miss' yli pääsi se käy: Oksia taittaa, kaataa puut, rytinällä ne ruhjoo, Raastavi viljelymaas, suojasi riuhtovi pois; Kuule ja nää tämä vait, kuni lintu, mi värjyen istuu
Pylväs maailman kaatunut, ihanin, suurin ihminen sortunut, säihkyvin helmi sammunut luomisen kirkkahan kruunun, sammunut, heittänyt purppurahehkun viimeisen, hellän maailman ylle, mi värjyen vaipuu mustien varjojen outohon yöhön. Imperaattori surmattu!
Se on tämmöinen: Kaapro Jääskeläisen Protesti sitä aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei innostua. Oi, kielo vieno nuokkuu, hymyy; hui, liero hieno maassa lymyy. Versoo kielo kukaties... Vaikka usein kalamies lieroja turpeesta suinailee, ah, liero värjyen uinailee, nahkasiima, rusohuul'... Hynttäntyy ja purjetuul'.
Lemmentyynnä hän silmänsä luo Tyttöön norjaan, valkoiseen, Mi siinä värjyen seisoo Kuin säikähdyksissä lilja.
Jättäen tiet, läpi hangen oieti portaillen hän taaton luo tuli juosten. »Ken se on tullut?» värjyen ääns. »Isä, virka jo joutuin! oi, älä kiusaa kauemmin; jos luuloni pettää, murhe jo murtaa mun. Sano varmaan, onko se Aadolf?»