United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olihan Irenekin vielä lapsi ja yhtä huoletoin, kuin hänen lemmikkinsäkin, jonka kanssa hän oli leikkinyt isänsä huoneessa, ja samoin kuin hänen sisarensa oli hänelle parastansa tarjonnut, samoin tämäkin sen uskoi tuolle kevytmieliselle Lysiaalle, jota kainostellen Korinthon kunnialliset naiset loivat silmänsä maahan ja jonka tähden isät varoittivat kasvaville pojillensa heidän neitseellistä, jopa hänen mielestään pyhääkin omaa itseänsä.
Ja Betty oikein innostui. Hän oli tunnettu erinomaisen käytännölliseksi ja toimeliaaksi tytöksi. Hanna meni rukin luokse ja alkoi tehdä käämiä. Polki ensin kainostellen ja arasti, mutta sitten vähitellen yhä tiukemmin. Rukki surisi ja käämi käämin perästä valmistui. Kaikki oli niin uutta ja niin hauskaa. Tähän työhön ei ikipäivinä kyllästyisi. Heta tarjosi heille kahvia.
Ja kun tanssi oli lopussa ja hän vei minut paikoilleni ja kumarsi kömpelösti, kuiskasin minä hänelle kainostellen: "Herra Ikonen! Saanko minä pyytää teidät täksi illaksi kaikkiin naisten tansseihin ensimäiseks?" Odotin myöntävää vastausta.
»Kuinka minä sen voisin tietää?» sanoi tyttö katsoen kainostellen alas niinkuin hän kuitenkin olisi aavistanut mitä toisen mielessä liikkui. »Minä aijon sanoa, että sinä olet ollut minulle kuin tuommoinen valkoinen ja viileä marmorikuva, jonka kauneutta minä katselen kuin pyhyyttä ja kiitän Jumalaa, joka on sinut niin kauniiksi ja vilpoiseksi luonut.»
Pyhäpuhtaissaan siellä liehui vilkkaita poikia ja ujoja tyttöjä sekaisin. Kaikki seisoivat nyt melkein ääneti, kainostellen, mikä apulaisen työsalissa, mikä eteisessä, osa odotteli ulkona. Sisällä koeteltiin ääniä; kuka hyväksyttiin, kuka hyljättiin. Onnelliset ne, joille kunnian kukko lauloi koetushetkellä. Vieläkin vilkkuu muistissani heidän iloiset silmänsä.
»Varmaankin senvuoksi, kun minä niin kauheasti punastuin silloin, kun sinä minua ensi kertaa puhuttelit», tyttö kainostellen vastasi. »Ei, ei! Etkö osaa paremmin arvata?» »En minä osaa, en minä ole koskaan sitä ajatellut. Minusta vaan Pihlajanterttu on ollut niin kaunis nimi, että minä olen ollut siitä iloinen.
Meidän ei tule olla niin huolissamme, eikä niin kainostellen tuoda esiin tätä todistusta, kuin se olisi jotakin salatavaraa, vaan meidän tulee lujasti ja vapaasti todistaa: "Katsos, veljeni, tuota se tarkoittaa, niin se on aijottu!" Me emme saa hämmästyä, joll'ei meitä käsitetä, vieläpä kiivaasti käsketään poiskin.
AINO. Ei kuki revitty ruoho. Ottaa lattialta puhkeamattoman lumpeen umpun. Tuossa ulppu umpinainen, Jonka on sydän salassa. Kainostellen, verhon alla Näki se suloista unta Aamusta, joka avaisi Sen sydämmen auringolle. Valhettelevat unoset! Sen väkisti aukaisenko? Armotonta! lausut, äiti. Tok' aukaisen säälimättä! Kuka on säälinyt minua? Kuinka puhtoiset sen lehdet, Valkoiset ja hienot, hennot!
Kuuluu pauhu, Pyhän metsän pauhu meidän ympärilläm Ennen kuultu! ja me kuni liepeet haamut Astelemme, ihanasti kainostellen, Kodon kumiseval tiellä. Sydämmemme Riutuen nyt muisteleevi: kaikki ennen Ammoin nähty! Mutta vastaan meitä rientää Lehdon vienot immet lehtiseppeleillä Viilehillä kaunistaen kiharamme.
Ja menen minä nyt, vaikka on niitä ollut muitakin, jotka ovat kieltäneet. Ketä muita? Muita syrjäisiä, ilman aikojaan, en minä viitsi sanoa. Mitä sinä aikaihminen ujoilet, sano vaan, kehoitti Juuso. Se Nevanperän renki Aappohan tuo enimmän kielteli, ilmoitti Laara vähän kainostellen. Sekö Aappo-kääry, murahti Juuso.