United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarttuen vierasta olkapäähän pyöräytti hän tämän kerran ympäri hoilottaen: Pätö puro se on, jonka vetten luo hepo nääntyvi janoissaan. Pätö isäntä se, joka vieraansa suo mennä selvinä pidoistaan! Eikö niin? Kah, älä tuossa estele.
Hän oli päättänyt työnsä. Kas niin, nyt tulivat ne neljä koululaista vihdoinkin väliin; hän kuuli niiden jankkaavan sisarelleen sekä ovia avattavan ja suljettavan siellä sisällä. Oikein tukeva taloudenpitäjätär! ... harmaa puolivillainen hame ja siniset silmät ja kodikas, sakeata vesivelliä, tuo! Rejer tuli hiljaa ja ujosti... Kah, kanunamies oli kotona tänään; sitähän hän arvelikin!
Sinä olet käynyt muiden asioilla. Hänen majesteettinsa ei tarvinnut puolta tuntia myöntyäkseen niin mutkattomaan anomukseen. Kah nyt muistan, jatkoi Eerikki haraisten korvallistaan. Kuningas oli niin armollinen, että... Totuus ilmi, lurjus! Mitä se oli? Hänen majesteettinsa oli niin armollinen, että antoi minulle rasian. Mitä sinä lörpöttelet? Tässä teidän ylhäisyytenne saa nähdä.
Se tulee kai siitä että minulla on niin häijy sydän. Paras on, että neiti antaa minulle vitsaa. Niin entinen isäntänikin aina teki." "Mutta minä en mielelläni tee sitä. Kyllä sinä osaat olla kiltti ilmankin. Miksi et tahdo?" "Kah, kun ma olen niin tottunut selkään saamaan. Kai se minulle hyvää tekee."
Kauppias piti ukkoa niskasta kiinni ja kätyri alkoi huimia räntä vahvalla ruoskan varrella selkään. Ukko oli niin voimaton, ettei hän voinut kiemurrella eikä ääntä päästää. "Kah, pirua! kun on vielä äkänenkin; lyö, lyö lujemmasti, että heltisi", kehoitti kauppias.
Kah! Luulen näkeväni langon haamun; Hän Romeot' etsii, joka raukan ruumiin Seivästi miekan kärkeen. Seis, seis, Tybalt! Ma tulen, Romeo! Sun maljas juon. Neljäs kohtaus. Capuletin sali. KREIVINNA CAPULET. Tuoss' avaimet; tuo mauksia lisää. IMETT
Kas, ukkoseni on heikko, sangen heikko ja hyväsydäminen, niin, Jumalani, niin hyvä sydäminen, että saattaisi varastaa vaikka nenänkin häneltä ja sydämen ruumiista. Onko tapahtunut joku onnettomuus? Kah, eikö luutnantti ole sitä kuullut, joka on joka miehen suussa? En, minä olen ollut maalla. Ah, Jumalani, Herraseni luutnantti!
Niin, näetkös, sen kaiken teki... Kah, mitä seisot ja töllötät siinä, Saara, kuin mikäkin kiiski suu selällään. Soisinpa papin muorin tulevan neuvomaan sinua tekemään työtä ruokasi edestä, lunttu. Siinä on tarmoa siinä perheessä, ja tahtoisinpa nähdä sen päivän, jona mestari Pietari Niilo Janssenia niskaan tarttuu. Totta tosiaan soisinkin.
Vieläpä yksi oli, joka myöskin seurasi häntä vähän matkan päässä; vaan kun ennättivät torppaan vievälle tienhaaralle, silloin läheni jäljessäkävijä, joka oli yhdeksäntoistavuotinen, rehellisen- ja siistinnäköinen nuorukainen, Syrjän talon ainoa poika. Anni katsoi taaksensa ja sanoi: »Kah, Vilho.»
Voiko siinä olla perää?" "Kuka sinulle on sen sanonut?" kysyi Robert. "Kah ... sehän on yhden tekevää ... asianomainen on sanonut sen", sanoi Bernfelt naurahtaen, "mutta minä kumminkin vastasin sen olevan paljasta hullutusta..." "Ei varsin niin", vastasi Robert järkähtämättömän levollisena.