Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Hetvi istui muiden tyttöjen keskellä, mutta äänettömyys oli kaikkialla. Kah, en ole muistanut kysyä sinulta, Jussi: joko sinä sait sen Karjalan rautatien valmiiksi, koska sieltä pois tulit? kysyi vihdoin Viulu-Matti. Kesken on vielä sekin työ, veikkonen, vastasi Vieremän Jussi. Kolme viikkoa tein jo sitä, kesken on vielä. Vai kesken on!
EDMUND. Tässä seisoi Hän pimeässä tuima miekka maalla, Kiroja jupisi ja kuuta loihti Suotuisaks auttajakseen, GLOSTER. Mut miss' oo, hän? EDMUND. Kah! verta vuodan. GLOSTER. Edmund, miss' on konna? EDMUND. Hän tuonne juoksi. Kun ei millään voinut GLOSTER. Jälessä! Joutuun!
Emäntä kantoi lintukonttinsa suoraan pappilaan, heitti sen väentupaan ja meni kirkkoherran kamariin. Kirkkoherra oli istumassa keinutuolissa, jossa hän veteli savuja pitkävartisesta piipustaan. Kun emäntä oli hyvänpäivän toivottanut, sanoi kirkkoherra: "Kah Lampelan nuori emäntähän se onkin!" samassa nousi hän ylös ja meni vierastansa tervehtimään, kehoittaen istumaan.
Minun on onnistunut paljastaa rikoksen tekijä itse työssä, sairaita parantamassa. VOUTI Vai Panu! Kas sitä! Noh, kah, osaahan se. Mutta mitä pahaa siinä on, jos paranti? Antaa tohtorin tehdä terveitä. OLAI Asia on liika totinen leikin laskuksi. VOUTI Mitä te sitten oikeastaan minulta tahdotte?
Minä astun urhoollisesti isän kantapäillä, vaikka kokkareet ja tunkiohavut pistävät paljaaseen jalkaan. Pelto on ihan järven rannalla, on tyven aamu ja kalat polskauttelevat kaislikossa. Kun isä saran päässä täyttää siemenvakkaa, sanon minä: »Kah, kuinka ne kalat siellä polskahtelevat!» Isä myöntää, että niinpä näkyvät tekevän.
Ei, sanoin minä, mutta kitara hänellä on, jolla hän linkuttelee elfen-sormillansa, sanoin ma, hä, hä. Kah, puhuiko isä siitä? Puhuin, miks'en! Mutta tiedätkös, silloin hän käski minua käymään luonansa seuraavana päivänä; ja niin minä menin. Mitä? huusi tyttö, iloisena; ja nämät ovat isällä?
Omituinen tapa sisällä oli niin kuuma, etteivät saattaneet lukea, ja ulkona kirjat olivat pään alla, siellä ei sopinut lukea, kun hyönteiset kiusasivat. Reeta tuota omituista seikkaa juuri tuumaili, kun portti narahti. "Salovaaran Valva! Kah, mistäpä hän nyt tulee? On niin vakavan näköinenkin." Reeta läksi Valvaa vastaan. "Hyvää päivää! Terveisiä Rantalasta. Siellä on emäntä majaa muuttanut."
KIRSTI. Mikä Sussu? En minä tiedä. NOKKI. Kah! Etkö nyt ymmärrä, emännöitsijä tiemmä. KIRSTI, Se hyvä. Nokki, mutta miksikäs sinä sitte herran rokkia pieksit? Pitääkös minun kaikki yksin kärsiä, Saakoon herran takki osansa myös. KIRSTI. Se hyvä. Mistä syystä Nokkia piestiin? En minä ole mikään Nokki! Se vanha setä, sehän se minulle semmoisen nimen antoi.
AINA. Oi, jopa jouduin kotkan kourihin! Mun Ainain, Ainain! AINA. Se oli aivan toista, Kun viimein vaariani suudellessa. Yhdestoista kohtaus. Entiset. Liisa. LIISA. Kah, mitä kumman kummaa näen ma! Sun, tyttö, onko järki jättänyt? AINA. Ei, Liisa, me vaan leikitsimme nyt. LIISA. Ja mitä nuori herra uskaltaa!
Sen lääkevoiman Sanovat hänen jälkeläisilleenkin Perinnöks jättävän. Tuon ihmeen lisäks On hällä Herralt' ennustajalahja; Ja armon todisteena runsas siunaus Valt'istuimesta virtaa. MACDUFF. Ken se tuossa? MALCOLM. Maanmiehiä, mut hänt' en vielä tunne. MACDUFF. Kah, terve, kunnon serkku! MALCOLM. Nyt ma tunnen. Jumal' armas, torju kaikki, mikä meidät Tekevi vieraiks toisillemme! ROSSE. Amen!
Päivän Sana
Muut Etsivät