Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Hän otti lakkinsa, nousi seisalleen ja oli jo tarttunut oven pyörään, kun kanunamies innokkaasti viittoi kädellään: "Ei, ei, ei, harvinainen ystäväni! ... harvinainen ystäväni! niin ei ollut ajatukseni ei ajatukseni! Istu, istu, istu vaan puulle! Päinvastoin! mitä tahdoinkaan sanoa, hm!... Se on hyvin hyvästi ... siivosti; .. että nuori mies kuitenkin voipi ottaa perämiehen tutkintonsa!
"Voipihan kuitenkin välistä tuntea halua kokea jotakin muutakin kuin kyökissä rähkimistä ... eikähän minulla ole puujalkaa, isä!" lausui hän. "Jaa jaa, jaa jaa," peräytyi kanunamies "Minä en ymmärrä, miksi sinä ollenkaan tulet kysymään minulta, kun minun kuitenkin täytyy tanssia sinun pillisi mukaan."
Hän oli päättänyt työnsä. Kas niin, nyt tulivat ne neljä koululaista vihdoinkin väliin; hän kuuli niiden jankkaavan sisarelleen sekä ovia avattavan ja suljettavan siellä sisällä. Oikein tukeva taloudenpitäjätär! ... harmaa puolivillainen hame ja siniset silmät ja kodikas, sakeata vesivelliä, tuo! Rejer tuli hiljaa ja ujosti... Kah, kanunamies oli kotona tänään; sitähän hän arvelikin!
"Hyvää huomenta!" tervehti Rejer tullessaan lämpöseen kyökkiin, jossa kahvinhaju tuli hänelle vastaan; "syli on hakattu!" "Hyvää huomenta, ystäväni!" kanunamies puhui tanskalaiseen tapaan ja sanoi aina "ystäväni," "harvinainen ystäväni" hän istui laakea, punonaisilla varustettu meriunivormulakki päässä kyökin penkillä ja hämmensi kahvia... "Hyvää huomenta, ystäväni!... Istu... Vai niin!"
Kolme vallatonta persoa poikaa ja pieni tyttö lapsia kanunamiehen toisesta avioliitosta vanhoilla päivillä antoivat täysikasvuiselle sisarelle tekemistä eikä kanunamies itsekään ollut ihan vähällä tyytyväinen. Heillä oli kaalia ja tuoresta lihaa toisena joulupäivänä, ja kanunamies itse tilkki hänen vatsaansa annoksen toisensa perästä.
"Hm! ... hm!" sai hän viimeinkin sanotuksi "lukea perämiehen tutkintoa ja hakata puita ... hm ... hm, ei tahdo oikein sopia yhteen!" "Eipä erittäin!" myönsi Rejer. "Tyhjentänyt hyyrynsä kuiviin ja niin edespäin? ... hm ... hm!" kysyi kanunamies varovasti pälyen häneen. Rejer kekisti vaan niskaansa hiukan. Ei liikuta sinua! ajatteli hän.
"Me kaikki tahdomme niin kernaasti tanssia, ylikanunamies!" hyökkäsivät nyt kaikki naiset hänen kimppuunsa, ja yksi heistä, laiha valkoverinen tuli, vähän punehtunein kasvoin, esille listoineen... "Jos kanunamies vaan kirjoittaa, niin saamme ylipursimiehen mukaan!"
"Hm, hm!" ryvästeli kanunamies vähänväliä, kahvia hämmentäessään, jolla aikaa Rejer, niin kauniisti kuin taisi, iski hampain paksuihin ruisleipäviipaleihin ja laski niiden riittäväisyyttä hammasrivin voihin muodostamista renkaista... Minkä eläimen näköinen kanunamies oli, istuessaan siinä puujalka suorana eteenpäin, pyöreä lakki päässään ja harmaatukkaisena, suippuiset korvat pörröllään molemmilla puolilla lakin alta, ei Rejer voinut saada selville ... oliko se vanha susi, leveänenäinen ja isosuinen, joka aina näyttää ikäänkuin katsovan siihen, mitä ajattelee, tai viekas kettu, tahi viatoin jänis, joka istui takajaloillaan?
"Häntä ei siepata niin helposti minulta!" kuiskasi kanunamies, osottaen piipulla Saaraa, joka juuri vieraittensa kanssa meni ovesta. "Sen sanon sinulle, ystäväni! Kuinka! hm!
"En tiedä, minkälaisia naiset lienevät olleet sinun aikoinasi, isä!" Vanhus murisi. "No, no, isä! Tiedäthän, ett'en minä luvatta mene. Se maksaa sata markkaa." "Jokaiselta! ... jokaiselta!" napisi kanunamies, ... "kaksi markkaa minun puujalaltanikin! Neljä ... neljä markkaa!... Jos laskisin kaikki yhteen, mitä nyt viidenkymmenen vuoden kuluessa olen maksanut näistä iloista!"
Päivän Sana
Muut Etsivät