United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisin tahtonut sanoa, että en sitä itke; olisin tahtonut tunnustaa, minkä rikoksen olen tehnyt, mutta kurkkuni kuristui kiinni, en saanut sanaa suustani. »Nouse nyt ylös, pyyhi kyyneleesi, pese silmäsi ja kiitä Jumalaa, joka sinustakin murheen pitää!» ja hän auttoi minut ylös. Mutta enemmän kuin ennen, vaivasi rikokseni minua tästä päivästä lähtien.
Myönnät minun olevan hassun sanoessani nuo yksinkertaiset sanat, ja kuitenkin vaadit sinä sen... Onko se rakkautta? Kysyn nyt, kuka on itsepintaisempi? Kenen vika? Kenessä rakkauden puutetta? Viides kohtaus. Entiset. Heikki. Herrasväki tulee! Pyyhi kyyneleesi? Mitä he tulevat sinusta ajattelemaan? Minusta ajatelkoot, mitä tahtovat... Olen syytön! ALFRED. Muista velvollisuutesi talon rouvana!
Samalla hän kuitenkin oli hyvillään siitä, että Chilon heti oli ymmärtänyt hänen tarkoituksensa. "No minä kirjoitan, että toimittavat kyyneleesi kuivatuiksi. Annapa kynttilä tänne." Chilon oli jo kokonaan rauhoittunut. Hän nousi, astui pari askelta sivulle päin uunia kohti ja otti kynttilän seinältä.
Anna, elämäni, autuuteni! sanoi hän, polvistuen hänen viereensä; sinä itket ... sinun kyyneleesi putoovat minun päälleni, sillä minä olen ne aiheuttanut ... voi minua... Minä olen sinua haavoittanut, loukannut sinua ... sinun vallassasi on antaa minulle tuomio... Ole armollinen, Anna! Tai muuten minä tempaan pullon kädestäsi, juon myrkyn ja kuolen kuin mato sinun jalkaisi juureen!
Mascha seisoi liikkumatta ja vanha ruhtinas suuteli hänen kättään. Kyyneleet alkoivat äkkiä virrata pitkin Maschan kalpeita kasvoja. Ruhtinas rypisti otsaansa. Mene, mene, mene! huusi Kirila Petrovitsch, kuivaa kyyneleesi ja tule tänne takaisin iloisena.
Seuraavana vuonna hän aloitti murhenäytelmän, jolle aikoi panna nimeksi «Kustaa Adolf ja Ebba Brahe», ja joka alkoi seuraavilla erään Delagardie-nimisen henkilön lausumilla sanoilla: «Germanian rannoilta palasi hän rantoja rakkaita katsomaan, pois sodan vaaroista halasi hän nähdäksensä isänmaan. Banér! Mi murheesi, kun kyyneleesi vuotaa? Enk's ystäväs lie, vaiko hulluna toivon ma suotta!»
"Eteen-päin nyt vain, översti Roos!" sanoi hän hyvällä halulla. "Pane piiloon nyt kyyneleesi, nyt meidän pitää tapella!" "Teidän Majesteettinne saapi nähdä, ett'en askeltakaan tahdo peräytyä," vastasin minä ja suutelin sankarin kättä.
Kuumat kyyneleesi polttavat sydäntäni, kun en kyennyt huojentamaan huoliasi." "Huolianiko, rakas, kallis poikani?" vastasi äiti. "Vai luulet, että itken huolesta. Enpä suinkaan! Ilon, ihastuksen kyyneliä silmäni vuodattavat, autuaallisia kyyneliä siitä onnestani, että saan sanoa sinua, Georg, pojakseni! Oi, Georg, tuon teet todellakin äitisi tähden.
Kas niin, älä itke, sydänkäpyseni, kyllä hän tulee, kellohan on vasta kolme. Ja muuten parempi... Nyt haukkuivat koirat, risttikkoportti rämisi ja suuri esihuoneen ovi paukahti kovasti kiinni. No, kas nyt, mitä minä sanoin, siinähän hän on! Pyyhi pois kyyneleesi, tässä on hajuvettä ja tässä...
Kuulehan, Miina, nyt sinua kosii mies, joka ei päivänpaistetta pelkää, arvostettu, kunnioitettu mies, joka tosin ei ruhtinas ole, vaan jolla on kymmenen miljoonaa markkaa omaisuutta, siis kymmenen kertaa enemmän kuin sinulla, mies, joka tahtoo tehdä rakasta lastani onnelliseksi. Olethan minulle kuuliainen, ethän pane vastaan, annahan vain isäsi pitää sinusta huolta ja pyyhkiä pois kyyneleesi!