United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Odotahan vähän, Erkki.» Eevi hypähti ketterästi maahan ja suuntasi matkansa keittiötä kohden. Kun Heikki huomasi jääneensä kahden Erkin kanssa, käytti hän tilaisuutta hyväkseen ja läheni. »Käytkö sinä koulua?» Hän seisoi hajasäärin ja kysyvänä Erkin edessä. »Syksyllä pitää minun lähteä lyseoon. Minä tulen toiselle luokalle. Olen lukenut täällä kotona.» »Onko se sinusta ikävää?»
Ei aalto enää käy, Ei auringosta näy Kuin lännen puolla juova vaan, Ja veess' on taivas mustissaan. Oi poika, lausu sie, Minnekkä vie sun tie? Mi sull' on yksin homma, työ, Kun makeaan jo nukkuu yö? Linnutko lentävät Rannalta säikytät? Sä käytkö kuikkaa ajellen, Vai sorsaa poikki lahtien?
"No, rakas veli", jatkoi Bengt, kääntyen rehtoriin, "sinä näet, miten tyttäresi epäröi ja antaa sydämessään sijaa viivytyksen-perkeleelle. Mitä sanot sinä, käytkö samoja jälkiä, etkö tunne hengen kutsuntaa?" "Kyllä, kyllä", vastasi rehtori ja silitti miettiväisenä partaansa, "se on, minä tarkotan, että Jumalan rakkaudenkutsun syntisille sydämille tajuamme aina.
MUTRU. Mies ei hyppele hevillä. Astunta on arvokkaampi. Kuka maksaisi hypystä! Enkä jaksa nyt hypellä. Vatsa vaativi veronsa. Tanhut säästän tappeluiksi. KOTRO. Käytkö, Kullervo, keralla? KULLERVO. Siihen ei iloni riitä. Minust' on tapettu tanhu, Mieli hilpeä, iloinen Surmattu sukuni tähden Kapalossa, kehdossani.
Mä sanoin: toisen kerran, oi! On pitkä läksy, en nyt voi. Mä kysyin: mikä nimesi? No Maija, niin hän vastas. Ken äitis? Lie hän rouvaki? Ei, hän on laulurastas. Ken isäs? Länsituulonen. Ken siskos? Poski ruusuinen. Oletko köyhä? Enpä, en, Mä elän päivän voimin. Koulua käytkö? Iloiten Mä kukkia vaan poimin. Miss' asut? Yli laajan maan. Ja menet? Kylmään pohjolaan.
Siihen setä vastasi Pilgrimin olevan samaa luontoa, kuin hän itsekin, vaikka eri lailla; ei Pilgrimikään ollut naimisesta minään eikä pitänyt vaimoväestä väliä. Poju kävi levottomaksi ja rupesi vinkumaan. "Hiljaa!" manasi Petrovitsch, "ole ääneti ja alallasi; me mennään kohta jo kotiin makaamaan, ole nyt vaan ääneti. Tule, poju. Käytkö sinä mukaan, Lents?"
CASSIO. Ma kenraalia varron, enkä luulis Sit' arvokkaaksi enkä suotavaksi, Jos naisen kanssa hän mun näkis. BIANCA. Miks ei? CASSIO. Ei siksi, ett'en lempis sua. BIANCA. Vaan siksi, ett'et lemmi mua. Ma pyydän: saata mua hiukan matkaa; Ja sano, käytkö luonan' iltasella. CASSIO. Vaan hiukan matkaa saatan sua saattaa; Mun täytyy odottaa. Mut kohta saat mun.
Niin, ja silloin et ole enään pikku Solmia, vaan täysikasvuinen neiti. Ja sinä olet harteva, partainen merimies. Kummallista! Enhän vielä kolmen vuoden päästä niin mahtane vanhentua. Ei, kyllä me vain sinun silloin tunnemme samaksi Jojuksi kuin nytkin, vakuutti Sakki. Käytkö edelleenkin, Solmia, katsomassa vanhempiani? kysyi Joju. Tietysti minä sen teen, ja Sakki myöskin.
Toki kohta tointui, vieri sanat sorjat suusta: »Jaakko, kah, sa putositko pilvistä vai puusta? Kauan oon jo tuuminut sun ottaa ruukin pestiin. Kaksisataa saat jo heti. Käytkö kera kestiin?» Lausui, otti lompakosta punalaitaa kaksi. Mutta Jaakon poski lens kuin lumi valkeaksi. Kuului kumea karjahdus ja puukko kirkas kiilsi, syvälle se ruukin herran rintaluihin viilsi. Huuto, melske, meteli!
Mutta eukko on kyllä rukoillut. Etkö ole muistanut, että missä hätä on suurin, siellä on apu lähinnä? Ei ole sattunut niin suuri hätä. Käytkö kirkossa? Käynhän toki, ja vielä kerran vuodessa ripilläkin. Ja viljelet muutenkin sanaa? Joskus. Mutta vaari on ahkera lukumies. Siis uskot Jumalaan? Totta toki. Enhän minä mikään pakana ole. Ja maksat verosi säännöllisesti? Kyllä.