United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja katsokaat, tytöt, ettei puutu pojilta olvi siellä ulkona. No, Jaakko, mille tuntuu sulle tämä päivä? JAAKKO. Hääpäiväksi se tuntuu, isäntä; mieleni iloitsee. KARRI. Ja aina toki sama vakaa mies. Mutta tunnenpa luontos. Tämän karhean kamaran alla asuu toista kuin luulis. Mutta minä sanon sinulle: syy on sinulla iloita, saatpa oivan vaimon. JAAKKO. Minä toivon niin. KARRI. Oivan vaimon!
CASSIO. Ma kenraalia varron, enkä luulis Sit' arvokkaaksi enkä suotavaksi, Jos naisen kanssa hän mun näkis. BIANCA. Miks ei? CASSIO. Ei siksi, ett'en lempis sua. BIANCA. Vaan siksi, ett'et lemmi mua. Ma pyydän: saata mua hiukan matkaa; Ja sano, käytkö luonan' iltasella. CASSIO. Vaan hiukan matkaa saatan sua saattaa; Mun täytyy odottaa. Mut kohta saat mun.
CAPULET. Ja sama sakko pantu Montaguelle Kuin minulle; en luulis sopuisuutta Miehille meidän ikäisille työlääks. PARIS. Teill' arvoisa on kummallakin maine. Ja pitkällistä riitaanne on sääli. Vaan mitä sanotte mun kosintaani? CAPULET. Ma sanon samaa, mitä sanoin ennen: Viel' outo lapseni on maailmassa, Hän tuskin neljäätoist' on vuotta nähnyt.
Siinä seiniä tähystellessään pysähtyi maisteri Matin eteen ja kysyi: "No, tuleeko sinusta suutaria?" "Sitä en itsekään vielä tiedä varmaan, vaan luulis kumminkin", vastasi Matti. "Eikös se ole hyvin ikävää, kun täytyy koko päivät istua?" "Ei se niin ikävää muuten olis, vaan se tahtoo ruveta niin selkää pakottamaan, ja minä luulen ettei se työ ole oikein terveellistä", vastasi Matti.
Ma lausuin, ah, ei sanat sitä kuvaa; mut ajattele naista punastuvaa, kaunista, nuorta, ollut vihoissaan hän ei! Tuot' tuumi, veli, uskallusta! kaikk' kuuli hilliten hän itkuaan; lie *merkit* hyvät? Miks'ei; jatka vaan. Tuo eikö kaikki tiedä kihlausta? Niin luulis, mutta varmuus olla sietää; nuo seikat neiti Skäre yksin tietää. Ma tiedän, tunnen ikivarmuuden! On kaikki selvää, mitään pelkää en.
Joutuu pappakin, vaikkei lapset luulis, kun he iltapuhteella, valkean loimutessa hänen polvellensa kiipee ja kätensä hänen kaulaansa pujottaen kyselevät hänen viisauttaan. »Ei, hiiri rukka! Ei me päästä, et sinä enkä minä. Ei meidän hampaamme rautaan pysty. Eikä ole sitä olentoa, joka meidät päästäisi».
Sille ovat ihmisten koiratkin vedelleet leukojaan, juuri kuin meidän eläimet jäisivät kuolemaan yhden nurmen heinien tähden." "Mitäpäs sille taitaa... Eihän sitä vahingon veräjällä ole seisonutta... Ja mitäpäs se kehenkään koskee, vaikka jättäisimme kaikki niityt tekemättä ja ostaisimme heinät." "Niinhän sitä luulis'... Olis' sitä työtä jokaiselle omassa turkissaan, vaan ei se tule tehdyksi.
Wisuus kaiketi siinä on syynä, eikä mikään muu, mutta luulis ihan kirkkoherran tuloilla kannattawan kasakoitakin polttaa", sanoi isäntä tohtuneena ja oikasi itsensä hywin ryhdikkään näköiseksi. Kaikki wieraat silmäsiwät toisiansa ja wasten tahtoansakin wetäysi heidän suunsa hymyyn.
Laulaisin jos taitaisin, että kultani äänen kuulis. Tuntisikohan äänestä vai lintuseksi luulis? HUOTARI. Anni on tulossa tänne päin. Niin minä neitonen sinulle laulan kuin omalle kullalleni. Jos olis valta niin kuin on mieli, niin ottaisin omakseni. Terve, Huotari. Minun pitää saada tavata Poika. Hae sinä hänet. Käske koputtaa tuota tynnyriä, niin arvaan tulla tänne.
Ei toki orjan, joka järkäleen kuljetti elon rantaan autioon ja siihen jätti? Taiteilijan, luulis, se on, jok' keksi hylky-järkäleessä sen hahmon jumalaisen, jonka loi hän ilmi! Rechan isäks oikeaksi jää ikuisesti juutalainen, eikä kristitty siittäjänsä!