United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seisoessani siinä ja tirkistellessäni vuoroon kompassiin, vuoroon noita veltosti riippuvia purjeita, olin melkein nukahtaa ruorin pyörän ääressä, kun kuulin vieressäni kapteenin karhean äänen. Tämä raju mies, kapteeni Andersen, oli kotoisin Norjasta ja syntynyt Arendalissa. Hän oli 7 jalkaa pitkä, leveähartiainen, lyhytkaulainen ja suuripäinen.
Ilo-mielin hän konki rappuja ylös Annan kamariin. Ovi oli raollansa. Jussi astui sisään, vaan seisahti oven suuhun, nähdessänsä Annan vuodattavan kyyneliä. Muutaman hetken siinä seisottuansa sanoi hän "hyvää huomenta!" Anna säikähti kuullessansa hänen karhean äänensä, väliäkuin hän olisi herännyt jostakin hirveästä unesta.
Ja katsokaat, tytöt, ettei puutu pojilta olvi siellä ulkona. No, Jaakko, mille tuntuu sulle tämä päivä? JAAKKO. Hääpäiväksi se tuntuu, isäntä; mieleni iloitsee. KARRI. Ja aina toki sama vakaa mies. Mutta tunnenpa luontos. Tämän karhean kamaran alla asuu toista kuin luulis. Mutta minä sanon sinulle: syy on sinulla iloita, saatpa oivan vaimon. JAAKKO. Minä toivon niin. KARRI. Oivan vaimon!
Tätä näille kuninkaallisille maanpakolaisille surullista tietä tulin minä hedelmättömiin ja jylhäin kukkulain juurelle, jotka kuuluvat Alpuxarra-vuoriin. Tämän takana koukertelee hietainen tie erään karhean, aution lakeuden poikki, onnettomalle kuninkaalle kahta vertaa surullisempi, koska se johti maanpakoon.
Häntä värisytti, kun hän kuuli karhean äänen. Hän yritti vastaamaan, mutta hänen tottumattomat huulensa kieltäytyivät tottelemasta. Hän nosti ylös raskaat kätensä ja koetti osoittaa, että hän ymmärsi, mitä oli lausuttu. Hän oli kuitenkin kuullut sanoman jonkunlaisella liikutuksella. Hän katsoi ristikkoa kohden oudolla uuteliaisuudella; ja katsoessaan hän vapisi.
Se nyt äkkiä nähtäneen, huusi muuan pörröinen ilmajokelainen ja laski jotenkin raskaasti karhean kätensä Reginan hartioille. Hetki oli ratkaiseva. Nuori neitonen käännähti päin ja katsoi miestä kasvoista kasvoihin noilla tummilla, syvillä ja loistavilla silmillään, niin että tämä kummallisen tunteen valtaamana veti kätensä pois ja luikki häpeissään tiehensä.
Vieraalla oli yllään tavallinen talonpojan puku, mutta hänen kasvonsa olivat liian hienot, liian kalpeat, liian ylhäiset sopiakseen yhteen tuon karhean hursti-mekon kanssa. Suntio toipui pian taas hämmästyksestään. Harmailla terävillä silmillään tarkasti hän kauan aikaa tuntematonta ja lausui sitten täydellisellä profetan arvokkaisuudella: "Päättäkää itse, olenko profeta vaiko en.
"Menkää nyt jo waunuun, soitetaan jo toisen herran", sanoi rautatienpalwelija. Matin waimo oli siinä. "Hywästi, Mari!" sanoi Matti ja oikasi karhean ja leweän kätensä waimollensa. "Muista minua ja lapsiasi", sai waimo waan sanoneeksi, pitäen miehensä kädestä kiinni.
Antin mentyä lähti Pekka mielipaikalleen tunturin huipulle ja viipyi siellä kaiken päivän. Seuraavana aamuna hän oli varhain liikkeessä. Hänen kirveensä iskut kajahtelivat metsästä kaiket päivät, ja kun Antti melkoisen ajan kuluttua korotti karhean äänensä, souti Pekka häntä vastaan somasti tehdyllä, siistillä ruuhella, joka oli rakennettu vanhasta, ontosta hongasta.
Mutta noin tunnin kuluttua sai takaapäin kuuluva hiljainen rasahdus hänet säpsähtämään. Kalpeana kuin ruumis, vapisevin huulin ja silmät kyyneliä tulvillaan seisoi siellä Regina ja veti henkeä kuuluvasti sieraimiensa lävitse. Turkisnuttu oli leuan alta avattu ja jätti näkyviin karhean paidan, jonka laskokset aaltoileva povi sai vuoronperään kiristymään ja höltymään.