Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Hyvää päivää", sanoi hän, läähättäen oven suussa sauvansa nojalla seisoen. Käännyin häneen päin, tarkastellakseni, ken tuo hyvän päivän toivottaja olisi, samalla vastaten hänen toivotukseensa. Silloin huomasin, että vanhus vapisi niin kovin, ettei ollut pysyä sauvansa nojalla pystyssä. "Kah!
Sitten wetäysi hän salawihkaa wuoteensa luo, nousi wuoteeseen ja kurotti kätensä ottaaksensa nurkkahyllyltä punakantisen aapisensa. "Kah...! kansi on auki ... mitä ... onkohan...?" äännähteli hän, ottaessaan warowaisesti aapistansa.
Mutta alastulijat, hätiköt, tekivät ylöstulijain ponnistukset usein turhiksi. Vettä läiskyi astioista yhtä mittaa, ja kun viimeinkin monen ponnistuksen perästä oli vedentuoja päässyt pumpun ääreen, niin ei astiassa ollut muuta kuin hyvää tahtoa. "Tuo vettä, äläkä tyhjää kanna", kiukuttelivat pumppumiehet, "senkin tupero!" "Kah, kun läikkyi tiellä". "No juokse uudestaan".
Jota kauemmin minä katselin noita ihmeellisiä olentoja, sitä viehättävämmältä minusta näytti net värit, jotka loistivat heidän silmissään, poskissaan, siivissään j.n.e. ja kun niistä loin katseeni muihin esineihin, kah! silloin näytti kirjoitusmusteeni valkoiselta, paperini mustalta, keltainen seinäni viheriäiseltä, ja itse olin kuvastimessani ruusun-punainen.
Ja pikku Liisa, ei niin pieni ikänsä kuin kokonsa puolesta, rientää ovelle herra Falkia vastaan, antaa hänelle kättä ja rientää nopeasti puhumaan: »Kah, tekö sitä ... käykää peremmälle; kah, kun ryykkyyraudankin tuohon unohdin, olinpa vörkkelini polttaa, no, eihän se vielä. No, tulkaa peremmälle, tänne...»
Tuo kunnon ylioppilas ei vastannut mitään, mutta hänen kätensä vapisi. Hän tähtäsi kauan ja oli huolellisesti tähtäävinään; sitten ampui hän ja ampui ilmaan. Huono ampuja! huusi vouti äreästi; ei kelpaa muuhun kuin suutaan soittamaan. Lataa uudelleen! Kah, mitenkäs sitä pilkkopimeässä osaa ampua? vastasi ylioppilas, muka suutuksissaan, ja tavoitteli kömpelöllä kädellä latasinta pyssyn kupeelta.
Hänkin oli ollut eilen Nallen näytännössä läsnä, samoin raatihuoneellakin tänään vastaamassa omista kolttosistaan, joista hän kuitenkin oli jotakuinkin suoriutunut. Hänet oli tuomittu vain luunsa siinä silmänräpäyksessä kaupungista korjaamaan. Kah, mitäs sait? kysyi hän Matilta tuttavallisesti. Hän oli nähnyt Matin raatihuoneen pihalla, vaikka ei tiennyt vielä mitään tämän tuomiosta.
Kyllä, sillä hän tuli vähäisen mielipahoillensa, kuin minä kerroin, että ... mutta sitten hän tuli taasen iloiseksi, laulut saatuansa. Rakas notarius, antakaa minun tavata hänet; missä hän asuu? Hm, kah vaan? Onko luutnanttikin kevytmielinen olento? En, mutta minä tahdon tavata hänet. Ja senkö minä toimisin?
Sano, että heti tulemme. Alfred. Tulkaa toistekkin katsomaan. Onni. Jahka sinä paremman ammatin valitset. Hyvästi! Seitsemäs kohtaus. Alfred, sitten Markku. Alfred. Paremman ammatin valitset nuot puoli-hullut! Markku. Paikalla. Markku menee. Kahdeksas kohtaus. Hoikka. Alfred. Keitä täällä on ollut? Alfred. Kah, isäni!
Kah. Jo syyskuun 30 p. kirjoittaa Esteri. Minun pitäisi siis kirjoittaa elämästäni ja niistä ihmisistä, joista Kustaan muistelmissa puhutaan. Kenestä muusta alkasin kuin äidistäni? Ihmiset kyllä pitivät häntä hessahtaneena; ja tosi on, että hänen henkensä oli nukkumuksen tilassa, mutta kuitenkin oli hän hyvä-sydäminen ihminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät