Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kansleri-Mammonpappi saapuu, Sievään kumartaa, Taskustansa tarjoaa Paperin. Kah tässä, herran', Saat sä kerran Laskun, niin, Summan, joka joinkin näyttää, Kuinka paljon Grotte käyttää Vuoteen, päivään, tuntihin.
DIOMEDES. Miss' Antonius? DERCETAS. Kah, tuossa, Diomedes! DIOMEDES. Elääkö hän? Et vastaa, mies? ANTONIUS. Sinäkö, Diomedes? Vedä miekkasi ja kelpo surmanisku Minuhun iske! DIOMEDES. Herra, tänne minut Lähetti Cleopatra. ANTONIUS. Milloin? DIOMEDES. Nyt. ANTONIUS. Miss' on hän? DIOMEDES. Sulkeunut hautamajaan. Häll' oli aavistava pelko siitä, Mit' oli tuleva.
KAARLO (Itselleen). Kah heittiötä! Kuinka juonikkaasti Hän kysyy! Varmaan on hän vakoja. (
»Kah, tuopa se olikin ... pelästyin että kuka siellä... Tässä minä vain sanoin Santralle, että sen pitää ottaa se Ella.» »Nii-in, no niin sen pitääkin, vai mitä naurat?» »Mitä naurat», matki Santra. »Mitä ... no eikö se ole aimo mies, vai?» »Niin, mies käsitöilleenkin niin aimo että, ja talo...» alkoi emäntä.
Isäntiä ja emäntiä kulki ristiin rastiin ohitse, vaan eiväthän ne häneen katsoneetkaan. Nuoria miehiä istui siinä lähellä kirkon portailla. Tyttö hoi, tules tänne, sanoi heistä muudan. Toiset nauroivat ja kuiskuttelivat keskenään. Tule, tule, kah, mitä sinä arvelet. Rinnalle istumaan tänne. Emmi punastui ja väistyi loitommaksi. Sattui samassa herra ja rouva hänelle vastaan.
Särjetty sydän, johon tutkain, hylätyn rakkauden tutkain Johanneksen hääpäivänä vielä syvempään painettiin, ei jaksanut enää kauan kärsiä. Hän, Anna, jolle tämä maa aina oli syvä murheen laakso ollut, lakastui vähitellen. Hänen äänetön surunsa oli vuosien kuluessa kaivanut kuolemalle sijaa hänen rinnassaan, ja Anna on nyt viisikolmatta vuotta maan omana ollut. Mutta kuka on tuo nainen? Kah!
Pöytää kiertämään nyt Pikari pankaa! MURHAMIES. Se Banquon on. MACBETH. Parempi sinun päälläs Kuin hänen sisässään! Hän siis on poissa? MURHAMIES. Niin, kaula poikki; minulta hän sen sai. MACBETH. Kah, oiva kaulanleikkaaja! Mut hyvä On hänkin, joka samoin teki Fleancen. Jos sen teit sinä, ei sun vertojas. MURHAMIES. Fleance pakoon pääsi, herra kuningas.
Hän ei huomannut heitä, ja Elli ajatteli hänen antaa ajaa ohitse. Mutta yht'äkkiä hän muuttui, pudisti lehdet ja poimimansa heinät helmastaan ja nousi ylös. Iltaa, sanoi hän. Kah, täälläkö te? ... minä jo aloin teitä tähystellä ... tuletteko rattaille? Menettekö, rouva? En minä, minä mieluummin kävelen. Minä kävelen myös. No, ja mitäs kuului pappilaan?
Auk', umpeen silmät käy, ne harhaellen Täht'tarhoja ja Tuonta tapailee, Kirkkaiksi käyvät, synkiks vuorotellen Mik' on tuo haamu? hän mit' aattelee? Hakeeko onneaan hän kadonnutta? Yön salaisuudetko hän ilmi luo? Vai, Suomellenko mieltäin uraa uutta, Yön henget kanssaan neuvotteluun tuo? Kah! Kas!
Kah! huudahti ukko, päästyänsä meidän pihalle ja nähtyänsä isäni, olethan täällä, Heikki! ja niin pitkän ajan takaa. Olenhan minä täällä; olen juuri lähdössä pojan kanssa pappilaan. Ettekö tulisi, Vierimä, puhemieheksi? Aivan mielelläni! Lähdetään paikalla, se minua mieleen, että häitä tulee.
Päivän Sana
Muut Etsivät