Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
MEFISTOFELES. Kah tuota! kanteleeni pirstas! Nyt kallos halkaisen, sä irstas! MEFISTOFELES. Uljaasti tohtor'! emme horju. Kylkeeni kiinn'! mä johtaa saan. Nyt säilärauta maalle vaan! Te pistäkää, mä iskut torjun. VALENTIINI. No torju tuo! MEFISTOFELES. Miks' en niin tee! VALENTIINI. Ja tuokin? MEFISTOFELES. Tuokin! VALENTIINI. Saatanako tappelee? Vaan kuinka? käteni halvautui! Pistä! Ooh!
Vannoimme Bolingbroken kuninkaaksi, Ja arvoonsa hän jääkäön ainiaaksi. HERTTUATAR. Kah, poikani Aumerle! YORK. Aumerle hän oli, Mut, ystävänä Richardin, ei enää; Nyt hänen nimensä on pelkkä Rutland. Vakuutin parlamentiss' että on hän Uudelle kuninkaalle kuuliainen. HERTTUATAR. Terveeksi! Keitä on ne orvokit. Joit' uuden kevään vehmas helma tuottaa?
Mutta Reif on Salmin herra, ja hän on pyytänyt minua metsästykselle. Ette kumpikaan tule sinne! karjasi Segebaden. Kah! kah! huusi tiellä seisova kansa. Kah! kah! kaikui yhä loitommalta. Ja totta tosiaan, tuo kiihkeästi odotettu oli tulossa.
Leo katseli tarkoin vierasta, vastaustansa viivyttäen ei juuri epä-kohteliaisuudesta, vaan sentään, että hän ajatuksissaan itseltänsä kyseli: "kah, mitä nyt tämä mies äidiltäsi tahtonee?" "Noh, oletkos mykkä, vai etkös tiedä, kuka siellä asuu?" huudahti vieras vähän suuttuneena. "Kaiketi minä sen tiedän, missä oma äitini asuu," vastasi Leo.
PALVELIJA. Jumala suokoon niiden kauan kestää! HASTINGS. Suur' kiitos vaan! Kas, tuossa juomarahaa. PALVELIJA. Ma kiitän nöyrimmästi. PAPPI. Kah, mylord! Iloista nähdä teidän armoanne. HASTINGS. Sua kiitän sydämmestäni, sir John. Sinulle viime ripist' olen velkaa, Kun tulet ensi pyhänä, niin maksan. BUCKINGHAM. Kamariherrallako pappi luonaan?
Vähän toista tuntia oli hän ollut poissa kodistaan ja aikoi juuri lähteä takaisin, kun samassa kuului rapinaa pensastosta ja Pekko seisoi hänen edessään. »Kah, jopa sinäkin olet valveilla», sanoi Iiri. »Johan kello on puoli seitsemän. Arvelin, että sinä menit tänne, ja päätin seurata jälkiäsi. Iiri, miksi tahdot jättää meidät?
Milloin minä olen sieluani myönyt? kysyi hän kulmakarvojansa kohottaen. Kah, joka päivä, nauroi Jyrkkä. Teet taidetta, myöt sieluasi. Mynttäät rahaksi itsesi ja ihanteesi. Se on helvetin vale, sanoi Muttila, keksimättä kiireessä muutakaan parempaa puolustusta. Johannes huomasi hänen pulansa ja tuli apuun omalla tavallaan.
Tätä edempänä en ole koskaan käynyt. Se on minulle maailman laita. Polle pysähtyy yht'äkkiä ja sanoo: Kah, siinäpä on kulkenut susi menn'yönä aitovartta ... tuoss' on istua vokottanut, mutta eipäs ole vielä uskaltanut tulla veräjästä sisään. Minä en ole koskaan nähnyt sutta muuten kuin kuvassa, mutta minä tiedän, että se ottaa koiria ja syö pieniä poikia.
Kah, Matlienako se ... en tässä hämärissä ... käykäähän tänne rekeen, onhan täällä sijaa... Matti oli tuntenut tietä kulkevan hieroja-Lienaksi. Minähän sitä kyllähän minä ... täällä kannoillakin ... tämän matkan, läähätti Liena Matin niskaan.
Mutta kah, kah! mitä kummaa he nyt aikovat tehdä vanhalle piispa paralle?» Miehen näin puhuessa väkivaltaiset soturit par'aikaa laahasivat Lüttich'in piispan, Ludvig Bourbon'in sisään hänen oman palatsinsa juhlasaliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät