United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heikkikö vastaansanomatta suostui esiintymään julkisesti suuressa iltamatilaisuudessa!
Heikkikin, joka muuten palavasti halusi pian saada puhutella Anttia, katsoi parhaaksi antaa hänen ensin syödä syötävänsä ennenkuin meni tapaamaan. Terve mieheen! Kah, Heikkikö se on! sanoi hän nielaistuaan viimeisen palan, viskasi rahat myymäpöydälle ja jätti kaikki semmoisekseen: veitsen voihin, olutlasin lautaselle ja lautasliinan rutistettuna yhdeksi mykkyräksi pöydälle ruokien keskelle.
EMMA. Miten yksinkertaista. ALFRED. Liisa kieltäytyi, Heikki ei hellittänyt ja lopultaan siitä sakeni oikea sanasota; Heikki tahtoi pakoittaa Liisaa, mutta tämä kieltäytyi kiven kovaan. Mutta tässä voi syystä kysyä, kumpainenko oli tiukempi, Heikkikö vai Liisa? ALFRED. Mutta hän pyysi Liisaa niin kauniisti. EMMA. Se oli hassu pyyntö! En voi huomata että Liisalla oli väärin.
"Et vielä isälle puhunut Niilo Iisakin asiasta?" kysyi Hanna hetken päästä. "En vielä. Mutta puhun, kun kahden kesken pääsemme!" "Sinun se onkin puhuttava, sinua hän parhaiten uskoo." Antti mietti hetken ja sanoi sitten: "Ja Paloniemen Heikkikö vakuuttaa syyttömyyttään?" "Niin tekee... ja isä uskoo Heikkiä, he ovat tehneet sovinnon..."
Oli tuulinen ja sateinen syys-ilta, kun Heikki koputti Ollin ovelle suuren kivimuurin neljänteen kerrokseen. Olli aukaisi melkein samassa kun Heikki oli koputtanut, sillä hän itse oli juuri ulos lähtemässä. Heikkikö sinä olet? sanoi Olli peräytyen kummastuksesta pari askelta. Niinkuin näet. Asutko yksin? Tulehan sisälle no, terve mieheen, Heikki! Mistä sinä kapsäkkinesi?
ROUVA OKSMAN. Ei ole pelkoa hänestäkään. Unta hän vetää vielä, hänkin. KAUPPANEUVOS. Heikkikö? Ett'ei hän vähän häpeä! ROUVA OKSMAN. No, kun he kerran molemmat olivat yhdessä matkassa illalla KAUPPANEUVOS. Niin täytyy heidän myöskin maata päivällä yhtä pitkään, arvelee rouva Oksman. Mutta kyllä minä ne junkkarit vielä opetan. Antaahan olla, jahka me tässä lyömme viisaat päämme yhteen.
»Vilho ei vielä ole naimista ajatellut», sanoi emäntä, »eikä hän torpan tytärtä ainakaan ole aikonut ottaa. Mutta kukapa sitte Annin sulhanen on?» »Hm, paha on puhua», vastasi Ulla, »kun olen äiti enkä tiedä poikani tuumista muuta kuin muitten puheista». »Heikkikö?» sanoi emäntä. »No sepä onkin sopivaa.» »Heikki ei ole minulle mitään puhunut», virkkoi Ulla, »enkä ole mitään kysynyt.