United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Melkeinpä sinä olet oikeassa. Mutta mitä apua meillä on näistä filosofioimisista?" "Nyt on vielä yksi asia selville saatava: kumpainenko, Laura vai Aina, sinua rakastaa." "Ja kumpiko sinua," lisäsi Niilo. "Ah, ystäväni!" huokasi Yrjö, ja nyt hän oli hellätuntoinen. "Mitä syitä minulla olisi ajatella semmoista?
Kumpainenko häntä enemmän miellytti, kumpaisessako hän kauemman aikaa viipyi taikka kysykäämme suoraan kumpaisenko luonne, Lauran vaiko Ainan, sai hänen sydämmessään lämpimämpiä tunteita sykkimään? Siinä juuri Niilo herran ajatusten aine, siinä hänen miettimistensä ainainen määrä.
Tällä hetkellä olivat jo eteenpäin marssineet kolonnat ennättäneet meidän kohdallemme. Kun ensimmäiset rivit saapuivat ottelevien rakennusten kohdalle, alkoi taistelu uudestaan. Toisesta rakennuksesta pudotettiin pommeja kadulle, samalla kuin sen seiniä vastaan viskattiin niitä toiselta puolen katua. Siten saimme selville, kumpainenko rakennus oli meikäläisten käsissä.
EMMA. Miten yksinkertaista. ALFRED. Liisa kieltäytyi, Heikki ei hellittänyt ja lopultaan siitä sakeni oikea sanasota; Heikki tahtoi pakoittaa Liisaa, mutta tämä kieltäytyi kiven kovaan. Mutta tässä voi syystä kysyä, kumpainenko oli tiukempi, Heikkikö vai Liisa? ALFRED. Mutta hän pyysi Liisaa niin kauniisti. EMMA. Se oli hassu pyyntö! En voi huomata että Liisalla oli väärin.
"Jalomielinen! Jalomielinen!" väkätti hän. "Saadaanpas nähdä, miltä tuo jalomielisyys hänestä itsestään on tuntuva, kun ajavat hänet, jalomielisen herran, paljain jaloin lumihankeen." "Mitä sinä valehtelet, pöllö!" virkkoi Harlow ylönkatseellisesti. "Pöllö! Pöllö!" toisti Souvenir. "Yksin Jumala tietää, kumpainenko meistä se oikea pöllö onkaan.
Aristippus, purjehtiessaan myrskyssä, osotti pelonmerkkejä. Aristippus vastasi: "Ei ole samantekevä, kumpainenko meistä hukkuu, sinä tai minä." Sattui, että kerran, kun Augustuksen puoliso Livia liikkui Rooman kaduilla, hän näki muutamia nuorukaisia, jotka olivat riisuutuneet ilkosen alasti nauttien kepposestaan.
Hän seisoi selin minuun, ja minä odotin ja katsoin melkein puolen tuntia. Mutta hän seisoi yhä vaan liikkumatta, hiiskumatta, eikä edes näkynyt hengeäkään vetävän. En tiedä oikein sanoa kumpainenko oli hirvittävämpää tämäkö näky täydessä päivän valossa vai tuo sydänyöllä, kun ukkosen jyrinä kulki vuorien välitse.
Kumpainenko teko olisi parempi, sitä kesti koko talossa-oloajan miettiä. Ihan poislähtiessään hän teki loppupäätöksen ja vähän pilkallisesti mainitsi, että »tule Reittukin, jos muilta töiltäsi joudat». Reittu otti kutsun aivan täydestä ja meni kiitollisuudesta kääntämään Laaran hevosta matkalle. Hautajaiset olivat arkipäivänä. Aikaisin aamusella alkoi ajaa körötellä vieraita.
Mutta kaiketi lie esipuhe ollut liian pitkä ja ilmoittanut Vahdille, mitä tapahtuva oli, sillä koira vältti lyönnin, juoksi takaisin tupaan ja asettui varsin julmana vastarintaan, myristen, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: No, sopisi tuota kerrankin koettaa, kumpainenko meistä on väkevämpi. "Hauskahan tosiaan on nähdä, että tahdot puolustaa itseäsi", sanoi Patrik, "varo nyt päätäsi."
Kumpainenko konsti siinä lienee tehnyt tehoisimman waikutuksen, jääköön puhumatta; se waan on warma että moni Turkkilainen ja moni mun wastustaja sitten on saanut kowin hywin kokea, ettei Myhrberg'in luut tuosta katkeemisesta suinkaan olleet tulleet heikommiksi. Oulun triwialikoulun läpikäytyänsä lähetettiin Myhrberg 14=wuotisena Upsalaan asuma=oppilaaksi prow. Grennander'in luoksi.