United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen käynyt luonasi. Rahat mukana. Ellen tapaa sinua, tule sinä luokseni Phoenixin hotelliin." Tässä Henrik pysähtyi ja mietti: "Mitä jos eivät päästä Gabrielia sisälle niin hienoon hotelliin? Minun pitäisi puhua portierin kanssa." Hän kirjoitti riviä alemmas: "Veljesi Henrik", repäsi lehden ja pani sen pöydälle.
Mamma sanoi että sinusta tulee pappi. He menivät näin jutellen alas kahvia juomaan. Sitten he olivat yhdessä Ingridin luona, eikä Henrik ollut vielä eläissään Gabrielia niin onnellisena nähnyt.
Tämä oli ihan kömpelö näreiden seassa, rillit yhtä mittaa putosivat hänen nenältään, niin ettei hän ennättänyt nostaa lakkia silmiltään, ja hän huohotti sentähden vielä tulisemmin kuin hänen johdattajansa. Molemmat herrat juoksivat Gabrielia huomaamatta hänen edelleen ja pysähtyivät siihen, missä metsä loppui.
Gabriel oli viime aikoina erityisesti kiintynyt Viléniin, ja syynä siihen oli se, että Viléni, kun Gabriel joutui ampumishistoriansa vuoksi pulaan, pani parastaan auttaaksensa Gabrielia. Hänen ainoa keinonsa oli uhata erota työstään, ellei tehtailija saa pakotetuksi konttoristia kohtuulliseen sovintoon, mutta Viléni oli tehtaan paras seppä. Tehtailija ei tahtonut sekaantua asiaan.
Ja kaupunki tuntui hänestä kahta kuolleemmalta ja ikävämmältä, kun ei ollut tätäkään ainoata tuttua. Hän oli taas kuumalla kadulla, suu irvessä. "Mikäs siinä on muu edessä kuin mennä vaan Gabrielia tavoittamaan", ajatteli hän. Taas hän otti kirjeen esille ja luki kadun nimen, sitten lähestyi seisovaa valkotakkista polisia ja kysyi minnepäin piti mennä löytääkseen semmoisen kadun.
Syötyään ja levättyään hotellissa hän menee konetehtaalle Gabrielia tapaamaan. Ei siitä asiasta siis sen enempää.
Hän nyt yhtaikaa sekä iloitsi, ettei ollut mennyt naimisiin, että olisi lohduttanut Gabrielia, joka soimasi itseänsä. Mutta niin hirveästi kuin olisikin tehnyt mieli lohduttaa, mitään lohdutusta hän ei voinut keksiä. Kello 10 aikaan illalla, kun oli jo varustuttu yövalvomista varten, kuului portilta kova kolkutus. Gabriel meni aukasemaan. Se oli käsky ylimääräiselle junalle.
Mitä mitä tämä nyt taas on! sanoi hän niinkuin olisi jatkanut eilistä toraa ja huomaamatta isäänsä. Tullivahtimestari oli todellakin siepannut jostakin kepin ja tuli nyt uhkaavasti esille. Niin. poika, mitä sinä täältä oikein haetkaan, alatko laputtaa Mutta silloin neiti Vestlund purskahti itkemään ja otti Gabrielia kädestä. Kyllä se on niin, pappa, kyllä se on niin, puhui hän nyyhkyttäen.
Tämän koetuksen perästä Vilén muutti käytöksensä Gabrielia kohtaan. Entisen ylenkatseellisen röyhkeyden sijaan oli tullut tutunomainen luottamus. Eivät muutkaan sepät, kun he kaikki päivällistunnilla poikkesivat ruokapaikkaan, enää puhuneet entisistä, vaan ensi kerran he kohtelivat häntä niinkuin toveria.
Silloin hän rupesi kertomaan eräästä helsinkiläisestä tuttavastaan, mutta sitä neiti Hanna silminnähtävästi ei ollenkaan kuunnellut. Onko veljenne Johannes vanhin? kysyi hän kesken kaikkea. On. Ja nuorin se, joka jäi Turkuun? Henrik luuli hänen tarkoittavan Gabrielia, ja sanoi: Ei, nuorin on Uuno. Neiti Hanna sai silmänsä suuriksi. Mutta eikös hän juuri jäänyt Turkuun?